Takana on raskas koronavuosi. Suomi on tehnyt parhaansa pahimman välttämiseksi, ja se on toiminut. Tautitilanteemme on pysynyt suhteellisen hyvänä.
Viime aikoina tilanne on kuitenkin muuttunut huonompaan suuntaan, tartuntaluvut nousevat, ja asiantuntijat ovat varoittaneet tilanteen pahenemisesta entisestään.
Syyt tähän löytyvät muuttuneesta viruksesta, mutta samalla on myös yhteiskunnalla peiliin katsomisen paikka. Koronaväsymys kasvaa, ja sen myötä halu noudattaa koronan hallinnan keinoja on vähentynyt.
Eikä Sanna Marinin hallitus ole alkuvuoden suorituksellaan vahvistanut suomalaisten jaksamista. Rajojen koronatestausten kuntoon saattamisessa epäonnistuttiin, ja ne vuotavat yhä.
Myös ravintoloiden ja kuntosalien uusista rajoituksista saatiin aikaan kummallinen farssi, jossa mm. Keski-Suomessa ravintolayrittäjät eivät tienneet, laitetaanko paikat kiinni vai ei.
Kritiikkiä aiheesta kerää hallituksen erikoinen viestintä. Tiedotustilaisuusmaratoneja riittää, mutta meneekö viesti kansalaisille oikeasti perille?
Kiire kertoa uusista rajoituksista on melkoinen, vaikka monelle on esimerkiksi edelleen epäselvää se, mitä hallituksen hybridistrategiaan kuuluvat vaiheet ja tammikuussa päätetyt uudet numerotasot arjessa tarkoittavat.
Nyt uutena pöydällä on ehdotus ulkonaliikkumiskiellosta. Sitä ei mielestäni pidä edes väläytellä ennen kuin esimerkiksi joukkoliikenteeseen saadaan maskipakko.
Viimeisin esimerkki ennakoimattomuudesta oli kuntavaalien siirto kesäkuulle. Tavoite mahdollisimman terveysturvallisista vaaleista oli lähes yhteinen ja päätös tautitilanteeseen nähden perusteltu.
Se ei silti poista sitä faktaa, että hallituksen ennakointi asiaan petti. Kenellekään ei voinut tulla yllätyksenä kolmas aalto, ja vaalien pidolle ja siirrolle olisi voitu luoda kaikille selkeät kriteerit. Vaikuttaakin siltä, että hallituksen kyky koronataistelun strategiseen ennakointiin ja johtamiseen on puutteellinen.
Suomalaiset odottavat nyt hallitukselta selkeyttä, ennakoivampaa otetta ja tukea. Tiukkojakin koronatoimia jaksaa, kun rajoitukset koetaan reiluiksi.
Hallituksen pitäisi vihdoin käynnistää keskustelu myös siitä, millaisella exit-suunnitelmalla Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus turvataan koronan jälkeisessä ajassa. Hallitus voisi edelleen harkita tähän työhön presidentti Sauli Niinistönkin ehdottaman koronaryhmän muodostamista.
Koronan keskellä hallituksella on edessään muitakin tärkeitä päätöksiä.
Kuntavaalien siirron jälkeen alkoivat spekulaatiot siitä, mitä tapahtuu kevään muulle agendalle. Hallituspuolueissa on varmasti kova paine siirtää keväisen kehysriihen ikävät päätökset muun muassa työllisyydestä mieluimmin kuntavaalien jälkeen.
Pöydällä varmasti ovat esimerkiksi ansiosidonnaisen porrastaminen ja aito paikallinen sopiminen yrityksissä. Ainakin keskustan kannalta toivottavaa olisi, että myönteisiä päätöksiä näistä tehtäisiin jo pikimmiten, sillä puolue on romahtanut viimeisissä yrittäjägallupissa.
Toinen iso kysymys on, päättääkö hallitus liikenteen verotuksesta toukokuussa. Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta paras ratkaisu olisi pitäytyä alkuperäisessä aikataulussa. Kaikki muut toimet ovat vastuun siirtelyä.
Varmaa lienee, että rahaa tullaan joka tapauksessa käyttämään, ja paljon. Toistaiseksi hallituksen ainoa ideologinen liima on ollut historiallinen velkalinko.
Toisaalta, pidettiinpä kehysriihi milloin tahansa, Keski-Suomen edunvalvontaa pitää parantaa.
Jyvässeudun kannalta keskeistä olisi saada MAL-sopimuksen toteuttamiseen tarvittavien varojen turvaaminen. Lisäksi Jämsässä odotetaan edelleen hallituksen pitävän lupauksensa sinne sovitun tukipaketin osalta. Myös maakunnalle elintärkeän suoran lentoyhteyden tulevaisuus on tulevina kuukausina katkolla.
Yhteispeliä siis tarvitaan niin koronan torjumisessa kuin maakunnan asioiden ajamisessa.