Jokaisella Suomen alueella on omat ominaispiirteensä. Pohjanmaan rannikkoseutua kuvataan usein Suomen yrittäjämyönteisimmäksi alueeksi, kun taas Oulun seutua on pidetty teknologian keskuksena.
Meidän keskisuomalaisten yksi näkyvimmistä ominaispiirteistä vientivetoisena maakuntana on kyky toimia talouden kuumemittarina. Meillä tapahtuneet muutokset talouden ja työllisyyden trendeissä ovat todellisuutta myös muualla pienellä viiveellä.
Tätä taustaa vasten on ollut hämmästyttävää, kuinka vähän julkisuudessa on käsitelty tuoreimpia Keski-Suomen työllisyystilastoja. Niiden mukaan työttömyys on jälleen lähtenyt nousuun usean vuoden suotuisan kehityksen jälkeen. Työttömyysprosentti on Suomen maakuntien joukossa jo toiseksi korkein.
Tuoreiden tilastojen mukaan työttömyys on lisääntynyt erityisesti miesten keskuudessa ja alueellisesti Äänekoskella. Vaikuttavina tekijöinä tässä on ollut erityisesti Äänekosken biotuotetehtaan ja siihen liittyvien liikenne- ja infrahankkeiden valmistuminen, jotka aikanaan kokoomusvetoinen hallitus laittoi liikkeelle.
Taloustilanteen muutos haastaa nyt nimenomaan Keski-Suomea. Katseet on käännettävä Antti Rinteen hallituksen suuntaan, jolta olisi nyt syytä odottaa täsmätoimia Keski-Suomen työllisyyden parantamiseksi. Keinoja löytyisi, jos Rinteen hallituksella riittäisi aitoa halua.
Konkreettisimpia hallituksen työkaluja voisivat olla panostukset maakuntamme saavutettavuuteen. Yksi tällainen esimerkki voisi olla valtatie 9:n kunnostus välillä Jyväskylä–Jämsä.
Ely-keskuksen mukaan Jyväskylä–Jämsä-välin toteuttaminen maksaisi 113 miljoonaa euroa, mutta siihen käytetyt rahat saataisiin nopeasti takaisin parempana liikenteen sujuvuutena. Sama pätee esimerkiksi valtatien 4:n kehittämiseen Vaajakosken ja Jyväskylän kohdalla. Molemmat hankkeet olisivat erinomaisia hankkeita elvyttämään Keski-Suomen taloutta ja työllisyyttä.
Hallitus on kyllä laittanut infrahankkeita elvytysmielessä liikkeelle ympäri Suomen kohta jo lähes miljardilla. Valitettavasti mikään iso, maakuntaamme täsmäelvyttävä hanke, ei ole nähnyt päivänvaloa.
Hallituksen jämäkkää otetta kaivattaisiin myös siinä, että suorien lentoyhteyksien määrä Jyväskylä–Helsinki-välillä turvattaisiin. Valitettava tosiasia on, että elintärkeä saavutettavuus Keski-Suomeen on vain huonontunut tällä hallituskaudella.
Hallituksen toistaiseksi harjoittama elvytyspolitiikka jättää siis meidät muiden maakuntien varjoon. On hienoa, että Jyväskylä–Tampere raidevälin kehittämiseen saatiin pää auki suunnittelurahan muodossa, mutta lopullinen päätös tämän välin kuntoon saattamisesta uupuu.
Odotuslistalla tässäkin hankkeessa siis ollaan. Miten siinä tapauksessa käy, jos asiantuntijoiden povaama matalasuhdanne realisoituu ja samalla hallituksen työllisyystavoite karkaa? Noudatetaanko silloin keskustan puheenjohtajan Katri Kulmunin linjaa, jossa sekä eläkkeistä että infrahankkeista leikataan julkisen talouden tasapainottamiseksi? Vai ollaanko silloin vielä Rinteen (laina)rahaa on -linjalla?
Hallituksen sanojen ja tekojen ristiriita ei ole rajoittunut vain liikenne- ja infrapolitiikkaan. Oma lukunsa on hallituksen korkeakoulupolitiikka, johon tämä hallitus on luvannut tehdä koulutuksen kunnianpalautuksen, muun muassa lisäämällä aloituspaikkoja. Ikävä kyllä aloituspaikkojen lisäykselle ei ole kuitenkaan osoitettu rahoitusta.
Tilanne on hankala muun muassa Jyväskylän yliopiston kannalta, kuten rehtori Keijo Hämäläinen meille maakunnan kansanedustajille totesi.
Ilman uutta rahoitusta monessa yliopistossa mietitään nyt kahden vaihtoehdon välillä. Joko otetaan lisäpaikkoja ilman rahoitusta, mikä voi näkyä laadun laskuna, tai sitten ei oteta lisäpaikkoja, jolloin saatetaan menettää asemaa korkeakoulukentässä ja elinvoimaa maakunnassa. Ei ihme, että hallituksen puheisiin koulutuksen kunnianpalautuksesta suhtaudutaankin monessa korkeakoulussa tällä hetkellä kovin kriittisesti.
Tähän pulmaan kuten moneen muuhunkin löytyisi ratkaisu, jos hallitus haluaisi kuunnella vaihtoehtojamme. Itsekin niitä olen moneen kertaan esitellyt muun muassa tämän lehden palstoilla.
Meiltä löytyisivät keinot niin työllisyyden parantamiseen kuin valtion omaisuuden parempaan käyttöön, joilla saataisiin sekä liikenneinfra että korkeakoulukenttä parempaan iskuun.