Antti Rinteen vasemmistohallituksen ensimmäiseen lisätalousarvioon sisältyi jotain hyvää, mutta myös valitettavan paljon huonoa. Kehuja saa hallituksen päätös osoittaa viisi miljoonaa euroa tehostettua kunnossapitorahaa Saarijärvi–Haapajärvi-radan ongelmakohtien parantamiseen. Tämä on hyvä asia Äänekosken puuhuollolle ja alueen metsänomistajille.
Toisaalta tämä yksittäinen hyvä päätös ei poista sitä tosiasiaa, että lisätalousarvion liikenne- ja infrarahoituksen jaossa Keski-Suomen tilanne on surkea. Saantomme viidenneksi suurimpana maakuntana yli 600 miljoonan nyt liikkeelle lähtevien infrahankkeiden sijaan on valitettavasti suunnilleen saman verran kuin hallitus aikoo käyttää uusien valtiosihteerien ja avustajien palkkakustannuksiin.
Hallitus ei siis kelpuuttanut julkaisemalleen monivuotisten väylähankkeiden käynnistyslistalle yhtään Keski-Suomen hanketta. Jyväskylä–Tampere-kaksoisraiteelle ei löytynyt Rinteen lisätalousarviosta suunnittelurahaa, ja vielä hiljaisempaa on muun muassa valtatie 9:llä, Nelostiestä puhumattakaan. Myös Olympiastadion ja Savonlinna ovat saamassa omat rahapakettinsa, mutta esimerkiksi Hippos2020-hanke ei etene tällä lisätalousarviolla.
Iso huolenaihe tulee myös olemaan syksyn budjettikierros. Tavallisille palkansaajille, pois lukien ehkä pienituloiset, ei ole ilmeisesti tiedossa ansiotuloveron kevennyksiä. Sosiaalivakuutusmaksujen nousu uhkaa samaan aikaan kiristää ansiotulojen verotusta ensi vuoden puolella jopa puolella miljardilla eurolla.
Jo nyt ankara verotuksen progressio tulee näin ollen jyrkkenemään jatkossa entisestään. Kuilu kasvaa esimerkiksi Ruotsiin, jossa sosiaalidemokraattien johtama hallitus on alentamassa korkeinta marginaaliveroa poistamalla ylimmän asteikkoveroluokan kokonaan.
Palkansaajien kannalta ankara verolinja voi luoda lisäpaineita myös syksyn työmarkkinakierrokseen. Työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta on ongelmallista, jos hallituksen kyvyttömyys työn verotuksen alentamiseen kompensoidaan suurilla palkankorotuksilla. Se murentaisi kilpailukykymme, jonka eteen teimme hartiavoimin töitä viime hallituskaudella.
Oman mausteensa Rinteen keittämään taloussoppaan tuovat tuoreet ennusteet Suomen lähivuosien kasvusta. Niiden mukaan tuleva kasvu jää reippaasti alle hallituksen talouspolitiikan pohjaksi asetetun kahden prosentin. Kuvaavaa on esimerkiksi se, että valtionvarainministeriön tuoreimman ennusteen mukaan edes hallituksen lanseeraama 75 prosentin työllisyysasteen saavuttaminenkaan vuoteen 2023 mennessä ei enää riitä julkisen talouden tasapainottamiseen tulevien pysyvien lisämenojen vuoksi.
Pysyviä menoja ei voida lisätä kestävästi ilman työllisyyden kasvua. Olennainen kysymys nyt onkin se, miten hallitus reagoi muuttuvaan tilanteeseen. Haluaako hallitus tilkitä aukkoa nostamalla edelleen jo nyt todella kunnianhimoista 75 prosentin työllisyystavoitetta? Vai leikataanko jo nyt sovittuja pysyviä menoja eli käytännössä luovutaan vaalien alla annetuista kalliista lupauksista?
Toki vaihtoehtona säilyy myös se, että velkaantumista jatketaan lapsiemme piikkiin, vaikka se kovin vastuuttomalta kuulostaakin.