Liikenne- ja infrapolitiikka puhuttaa vaalien alla. Erityisesti äänessä ovat olleet keskustan, vihreiden ja SDP:n edustajat.
Yhteistä avauksille on, että ne toteutuessaan jopa heikentäisivät Keski-Suomelle elintärkeää saavutettavuutta. Matka-ajat Jyväskylästä Helsinkiin ja muualle Eurooppaan säilyisivät yhtä pitkinä tai jopa pitenisivät. Vai, miten muuten voidaan tulkita vihreiden ja SDP:n piiristä tulleita vaatimuksia Jyväskylä–Helsinki-lentojen lakkauttamisesta tai keskustan avausta Keski-Suomelle tärkeän Helsinki–Tampere -pääratahankkeen hautaamista?
Monissa keskisuomalaisyrityksissä ihmetellään avauksia. Niissä ymmärretään, että juna- ja lentoliikenneyhteyksien toimivuudet vaikuttavat suoraan yritysten sijaintiin ja toimintaedellytyksiin, sekä tänne kohdistuviin investointeihin. Pelissä on Keski-Suomen elinvoima.
Itse olen tulevallakin vaalikaudella valmis puolustamaan Keski-Suomen etua, saavutettavuutta ja elinvoimaa. Lentoyhteydet on turvattava, mutta nykyistä fiksummin. Lentojen järkevämpi aikatauluttaminen ja huonojen yhteyksien karsiminen lisäisivät lentojen käyttöastetta ja tekisivät niistä taas kannattavia.
Myös muissa saavutettavuuden kannalta tärkeissä hankkeissa on oltava kunnianhimoinen. Tampere–Jyväskylä-raidevälin pullonkaulat on avattava. Nelostien ja Ysitien kehittämistä on jatkettava. Tekemistä riittää, koska suurista puheista huolimatta Marinin hallituskaudella Keski-Suomi on jäänyt väliinputoajaksi.
Tällä vaalikaudella liikenne- ja infrahankkeiden rahoista Keski-Suomi sai noin puolet vähemmän kuin Sipilän kaudella. Se on myös kolme kertaa vähemmän kuin edellisen kokoomusvetoisen hallituksen aikana.
Tulevalla vaalikaudella maakunnallisen edunvalvonnan kärkitavoite pitää olla Keski-Suomen saavutettavuuden parantamisessa. Toivottavasti tätä työtä päästään tekemään seuraavaksi vahvoihin näyttöihin perustuen.