Nostin kansanedustajakolumnissa esille Keski-Suomen surkean aseman nykyisen hallituksen liikennepolitiikassa. Samassa yhteydessä pyysin hallituspuolueiden edustajilta selitystä siihen, miten Keski-Suomesta on vain muutamassa vuodessa tullut liikennepolitiikan väliinputoaja – kahden prosentin maakunta.
Hiljaisuus asian ympärillä on ollut korvia särkevä. Halua analysoida tapahtunutta ei ole lisännyt edes tässä lehdessä julkaistut ansiokkaat jutut Keski-Suomen liikennehankkeiden tulevien vuosien näkymistä.
Toivottavasti hiljaisuus ei kuitenkaan kerro siitä, etteivätkö maakunnan hallituspuolueiden edustajat kokisi meille tärkeiden liikennehankkeiden puolustamista tärkeänä. Ja, kuten aiemmassa kirjoituksessa totesin, hallitus saa yllättää tulevassa budjettiriihessä meidät keskisuomalaiset mielihyvin.
Kenenkään etua ei ole palvellut myöskään hallituspuolueiden välinen nokittelu tieteen ja poliisin rahoituksesta. Kevään kehysriihessä jokainen hallituspuolue kuittasi paketin, jonka myötä korkeakoulujen ja T&K:n pysyvä rahoitus laskee enemmän kuin sitä vaalikauden alussa nostettiin. Tieteen ja koulutuksen toimijat ovat syystäkin ihmeissään hallituksen retoriikan ja totuuden välisestä ristiriidasta.
Nyt kun asiasta on noussut kohu, kaikki velkaviisikon jäsenet ovat julistaneet, että tämä ei käy. Tosin tässäkin astetta pidemmälle ovat menneet vihreät, jotka ovat näyttävällä mediaoperaatiolla yrittäneet vierittää vastuuta ikävistä päätöksistä vain tiede- ja kulttuuriministeri Kurviselle.
Samanlaisen puheiden ja tekojen välisen ristiriidan hallitus on onnistunut synnyttämään myös poliisin rahoituksesta. Ennen vaaleja jokainen eduskuntapuolue sitoutui siihen, että poliisien määrä nousee tulevalla vaalikaudella 7850 poliisiin, mutta valtiovarainministeri Saarikon budjettiehdotuksessa vuoden 2022 määräraha ei riitä toiminnan nykytason ylläpitämiseen. Ei ihme, että moni kansalainen, poliiseista puhumattakaan on järkyttynyt.
Mitä sitten Kokoomus oppositiopuolueena voisi tarjota tilalle. Vastaus on, että kaavailtujen leikkausten peruminen järkevämmällä työllisyys- ja talouspolitiikalla ja muita menoja priorisoimalla. Nämäkin ovat arvovalintoja.