Politiikan syksyä käynnistetään erikoisen kesän päätteeksi. Rinteen rivit ovat sekaisin ja hallituksen seurabussissa vallitsee riitaisa tunnelma.
Yksituumaisuuden korostamisen sijaan hallituksen johtavat puolueet ovat pikemminkin keskittyneet kumppaneiden nälvimiseen. Aiheet ovat vaihdelleet ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta aktiivimallin mahdolliseen purkamiseen ja esimerkiksi hallitusohjelmassa luvattuun lisärahoitukseen korkeakouluille.
Hallituspuolueiden riitojen perimmäinen syy lienee hallituspohjassa. Hallituksen viidestä puolueesta neljä oli edellisellä vaalikaudella oppositiossa ja kuten muistamme, näiden puolueiden populismi erityisesti vaalien alla oli kovaa ja lupauksia sinkoili.
Ja sen viidennenkin puolueen, eli keskustan, linja on muuttunut noin 180 astetta Sipilän hallitukseen verrattuna.
Demareiden ja vihreiden johdolla suomalaisille luvattiin nopealla tahdilla parempaa terveydenhuoltoa, enemmän hoitajia, nopeita junayhteyksiä, vappusatanen eläkeläisille, miljardiluokan lisäyksiä koulutukseen ja 75 prosentin työllisyysaste – käytännössä vain mukavilla keinoilla.
Kysymys oli kuulemma vain tahdosta ja arvovalinnoista. Samalla edellistä hallitusta syytettiin lähes kaikesta mahdollisesta, vaikka etenkin talouden ja työllisyyden mittareilla keväällä päättynyt hallituskausi kestää vertailut.
Nyt, kun hallituksessa olisi lupausten lunastamisen aika, ovat puheet olleet toisenlaiset. Paljon mainostettua ikäihmisten hoivan korkeampaa hoitajamitoitusta ei kuulemma enää saadakaan toimeen vain yhdellä pienellä lakitekstin lisäyksellä.
Lisäksi rahoitus sille on kokonaan hämärän peitossa. Vappusatanenkin on lupauksiin nähden kuihtunut merkittävästi. ”Korkeakoulujen kunnianpalautuksesta” on saatu aikaan riita hallituksen sisällä ja panostukset ovat korkeintaan maltillisia.
Vaikuttaakin siltä, että paikka hallituksessa ostettiin valitettavasti katteettomilla lupauksilla.
Sama pätee hallituksen liikenne- ja infrapolitiikkaan. Todelliset tulevaisuusinvestoinnit seisovat, vaikka puheet ennen vaaleja olivat suuret.
Vaalien alla mainostettuja tunnin junia tai parempia raideyhteyksiä maakuntakeskuksiin ei saada nopeasti liikkeelle, sillä suunnitelmaa niiden rahoittamiseen ei ole. Hallituksen tulevaisuusinvestoinnit ovat kirjaimellisesti – tulevaisuudessa.
Ratkaisuja pullonkaulojen avaamiseen olisi, jos hallituksella olisi tahtoa tarttua niihin. Yksi tällainen olisi ollut esimerkiksi edellisen hallituksen pitkälle valmistelema hankeyhtiöiden hyödyntäminen isojen raidehankkeiden kohdalla. Se ei kuitenkaan kelpaa nykyiselle liikenneministerille.
Oma huolenaiheensa on hallituksen työllisyyspolitiikan linja – tai lähinnä sen puute. Toimet, joilla Suomen pitäisi saavuttaa 75 prosentin työllisyysaste ja hallituksen taata talouspolitiikkansa uskottavuus, on annettu hallituksesta työmarkkinajärjestöjen pohdittaviksi.
Menolisäyksiä on kyllä luvattu, mutta työllisyyden lisäämisen keinot ovat toistaiseksi olemattomat. Toivoa sopii, että hallitus ryhtyy toimiin, joilla yhä useampi suomalainen pääsee työhön kiinni.
Uutiset maailmalta ja esimerkiksi Saksasta kertovat kasvun hiipuvan ja näiden laineet saavuttavat väistämättä pian myös Suomen. Tehokkaita työllisyystekoja ja heikkenevän huoltosuhteen rakenteellisia uudistuksia tarvitaan nopeasti.
Rakenteelliseksi uudistukseksi ei kelpaa valtiosihteereiden ja erityisavustajien tuplaaminen, ja joiden palkkoihin on tulossa peräti 77 prosentin lisäys.
Nyt mitataan, onko hallituksella kykyä lopettaa keskinäinen riitely ja rohkeutta reagoida muuttuneeseen tilanteeseen ajoissa. Suomen etu olisi, että hallitus tähän pystyy.