Suomalaiset pääsivät seuraamaan erikoista kevätnäytelmää hallituksen toimesta. Alun perin vasemmistohallitusten puoliväliriiheksi aiottu neuvottelu tulehtui hallituskriisiksi.
Kriisin pitkittyessä keskusta antoi ymmärtää, että sen mitta olisi tullut täyteen hallituksen vastuuttomasta talous-ja työllisyyspolitiikasta.
Kun nyt riihen tuloksia tarkastelee, keskustan toimintaa voi vain ihmetellä. Kyseessä oli vain epäonnistunut vaaliteatteri.
Kovasta uhosta huolimatta keskusta ostettiin taas kerran velkarahalla hiljaiseksi, mutta tällä kertaa erityisen kovalla hinnalla.
Vappumiljardin ohella rikotuksi tuli jotain tärkeää. Vuosikymmeniä parlamentaarisesti sovittu kehysbudjetointi sai mennä, kun velkaviisikon menot eivät siihen enää mahtuneet.
Hallituksen itselleen asettama kehys ylittyy ensi vuonna 900 miljoonalla ja vuonna 2023 vielä 500 miljoonalla eurolla.
Asiantuntijat ovat olleet tästä tyrmistyneitä. Kehysbudjetointi on ollut paras keino kannustaa hallituksia veronmaksajien rahojen vastuulliseen käyttöön. Kehysjärjestelmällä tulee siis olla poliittinen tuki. Jos sitä ei ole, ei todellisuudessa ole kehysjärjestelmääkään.
Koronamenot eivät ole uskottava peruste kehysten ylittämiselle varsinkin, kun menokehityksiä ei rikottu edes finanssikriisissä, joka oli Suomelle paljon pahempi talouskriisi.
Jos hallitus olisi toiminut vastuullisesti, se olisi perunut edes osan 1,4 mrd pysyvistä menolisäyksistä, jotka se saattoi voimaan jo heti valtaan noustuaan.
Edes suhdannepoliittisesti ajateltuna Marinin hallituksen päätös painaa velkakaasua ei ole kestävä.
Tätä mieltä on ollut mm. julkistalouden professori Roope Uusitalo. Hän on todennut seuraavasti:
”Ensi vuosi pitäisi todennäköisesti olla suhteellisen nopean tai vähintään normaalin kasvun vuosi senkin tähden, että on aika paljon patoutunutta kulutusta, mikä on ihmisillä jäänyt tekemättä koronavuoden aikana. Siksi on epätodennäköistä, että meillä olisi kauhean kova lama.”
Samalla hallitus jatkoi päänsä pitämistä pensaassa työmarkkinoiden rakenteellisten uudistusten suhteen. Käytännössä velkaviisikon viesti onkin se, että sen halu hallitusohjelmassaan sovitun talouden tasapainottamiseen työllisyyttä nostamalla on loppunut.
Valtiovarainministeriön vahvistamia, eli niitä päätösperusteisia uusia työpaikkoja hallitus sai riihessä kokoon vain muutamia tuhansia. Samalla oikeasti tärkeät työmarkkinoiden uudistukset, mm. paikallisen sopimisen lisääminen tai ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen, eivät etene.
Hyvää kuitenkin puoliväliriihessä oli se, että tästä lähin Marinin hallituksen politiikka ja taloudellinen perintö on selkeä.
Ne, joille julkisen talouden holtiton velkaantuminen sopii, jatkavat varmasti tyytyväisenä eteenpäin.
Vastaavasti niille, joita nykyhallituksen velkahumppa hirvittää, puoliväliriihi oli varmasti viimeinen herätys toimimaan vastuullisemman Suomen puolesta. Selvää on, että suunnan on muututtava viimeistään seuraavissa vaaleissa.