Fraasi ”kello käy, eikä Hakulista näy” on kuultu viime aikoina eduskunnassa usein. Tämä johtuu vasemmistohallituksen jahkailun kulttuurista.
Esimerkkinä tästä hallituksen ilmastopolitiikka. Hallitusohjelmassa tavoitteet olivat kunnianhimoisia. Olemme saaneet kuulla hehkutusta siitä, kuinka Suomesta tehdään hiilineutraali vuoteen 2035.
Ongelma tässä on se, että lähes vuoden odottelun jälkeenkin teot puuttuvat. Esimerkiksi hallituksen ilmastokokouksesta tuli pannukakku.
Saatiin toki ”ilmastorahasto”, jolla yritetään auttaa yrityksiä hiilineutraaleiksi. Vai kävikö kuitenkin niin, että syntyi uusi yritystukien sekamelska, jota on kritisoinut muiden muassa vihreiden Osmo Soininvaara?
Yrityksemme kärsivät eniten hallituksen jahkailusta. Tästä kertoo mm. se, että talouskasvumme kääntyi loppuvuonna jyrkkään laskuun. Bruttokansantuote supistui 0,7 prosenttia edelliseen neljännekseen verrattuna. Investointeja ei tehdä, kun sääntely-ympäristön yksityiskohdat kansallisesta ilmastopolitiikasta eivät ole tiedossa.
Yksi kannatettava asia hallituksen listalta toki löytyy. Päätös teollisuuden sähköveron alentamisesta EU-minimiin on hyvä.
Toinen saamattomuuden esimerkki löytyy työllisyystoimista. Kolmikantaisten työllisyysryhmien työ on ollut vaisua. Huhtikuun kehysriihen sijasta pääministeri Marin on jo ilmoittanut hallituksen tekevän päätöksiä työllisyystoimista – ehkä syksyllä.
Hallitus pelaa uhkarohkeaa peliä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudella. Nyt tarvitaan rohkeita rakenteellisia uudistuksia työllisyyteen, joita kokoomus on omassa vaihtoehtobudjetissaan esittänyt.
Kolmas esimerkki hallituksen venkoilusta löytyy infrapolitiikasta. Kaksi maakunnalle tärkeää infrahanketta odottavat toimia. Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen maakuntaliitot ovat vaatineet hallitukselta pikaista rahoituspäätöstä valtatie 4:n kehittämiseen välillä Hartola–Oravakivensalmi. Yhtä lailla on vaadittu hallitukselta aktiivisempaa otetta Jyväskylä–Seinäjoki-tie- ja raidehankkeiden suunnitteluun.
Nämä molemmat on nyt saatava liikkeelle.
Hallitus jahkaili myös liian huolellisesti Suomelle tärkeitä nopeita ratayhteyksiä. Jos hankkeissa olisi edetty niin kuin kokoomus esitti vaihtoehtobudjetissaan, rahoitusosuus olisi ollut suurempi. Hallituksen ideologinen venkoilu merkitsee nyt sitä, että jopa kunnat, kuten Jyväskylä, joutuvat hankkeissa maksajiksi.
Kunnista puheen ollen, kollegani Petri Honkonen (kesk.) esitti aiemmin sitä, että ratkaisu laajakaistahankkeisiin liittyvien epäselvyyksien hoitoon on se, että kunnat haastaisivat valtion oikeuteen.
On selvää, että Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen aloittamaan laajakaistasotkuun on saatava selvyys, mutta kuntien usuttaminen oikeuteen ei ole ratkaisu. Taloutensa kanssa painivilla kunnilla on rahoilleen muutakin käyttöä kuin niiden upottaminen oikeustaisteluihin.
Esimerkiksi harkinnanvaraisen valtionosuuden korotus olisi voinut olla avuksi monelle laajakaistakunnalle. Valitettavasti tässäkin jäimme muiden jalkoihin.