Suomi elää nyt poikkeuksellista ja syvää kriisiä. Kiinasta alkunsa saanut koronavirus on riistäytynyt terveyttä uhkaavaksi pandemiaksi, eikä sitä vastaan ole toistaiseksi tarjolla tehokasta keinoa. Oletettavaa on, että tämä tilanne tulee myös jatkuu useita kuukausia.
Uudessa tilanteessa epätietoisuus omasta ja läheisten terveydestä, toimeentulosta, työpaikasta ja tulevaisuudesta kalvaa meistä jokaista. Epävarmuuden keskellä kysymyksiä on mielessä enemmän kuin vastauksia.
Perinteisesti me suomalaiset olemme historian tiukoissa paikoissa yhdistäneet voimamme kulloistakin uhkaa vastaan. Näin on tapahtunut myös nyt.
Pandemiaa vastaan haetaan ratkaisuja poliittisen ja virkamiesvoimien yhteistyöllä. Se on myös tuottanut tulosta. Lyhyessä ajassa, muun muassa valmiuslain avulla, hallitus on opposition tuella saanut aikaan nopeasti päätöksiä, joilla pandemian etenemistä voidaan hillitä. Käytännössä kyse on ollut ajan ja erityisesti tehohoidon resurssien säästämisestä tulevien kuukausien tarpeisiin.
Tehokkain tapa tässä on ollut pyrkimys vähentää suomalaisten sosiaalisten kontaktien määrä minimiin viruksen leviämisen estämiseksi. Tästä syystä hallitus on joutunut viime päivinä turvautumaan poikkeuksellisen järeisiin toimiin kansalaisten liikkumisen estämiseksi.
Toki epidemian hoidossa kaikki ei ole sujunut hyvin. Yksi suuri kömmähdys on ollut tehokkaan ohjauksen puute epidemia-alueilta Suomeen palaavien kontrolloinnissa.
Lisäksi uutiset hoidon kannalta kriittisesti tärkeiden henkilöiden vaikeuksista päästä koronavirustestiin tai suojavarusteiden puute ovat herättäneet huolta.
Kokoomus on systemaattisesti tukenut hallitusta koronapainajaisen taltuttamisessa. Varsinaisen pandemian hoidon ohella olemme kantaneet huolta pandemian hoitoon tarvittavien keinojen talous ja työllisyysvaikutuksista.
Hallitus on kyllä tälläkin puolella tehnyt jo monia hyviä päätöksiä, mutta ongelma on niiden riittämättömyys esimerkiksi yrittäjien tarpeisiin.
1990-luvun laman seuraukset eivät saa toistua. Siksi eduskuntaryhmämme on laatinut tällä viikolla uuden toimenpidelistan hallituksen käytettäväksi.
Pienyrittäjien ”käteistä kassaan”- toimenpiteiksi esitämme muun muassa alkuvuonna jo maksettujen arvonlisäverojen palautusta sekä eräpäivien siirtoa jo määrättyjen yhteisöverojen, kiinteistöverojen ja työntekijöiden ennakkopidätysten osalta. Harkittavaksi esitämme myös sitä, että yrityslainoille asetettaisiin tässä tilanteessa korkokatto.
Yritysten ohella haluamme helpottaa suomalaisten karanteeniarkea. Lounasseteleiden käyttöä voisi vielä edelleen helpottaa take-awayn suhteen ja setelin tasoa voisi korottaa niin, että sillä voisi hoitaa myös kasvavia kuljetuskustannuksia.
Kaupassa asioivien turvallisuutta voitaisiin parantaa nostamalla lähimaksun raja 150 euroon ja näin pin-koodin käyttö vähenisi. Yhdistysten ja vaikkapa urheiluseurojen talousahdinkoa haluamme helpottaa luopumalla toistaiseksi rahankeräysluvista.
Ennakoimattomissa kriiseissä tyypillistä on, että päättäjien kannalta vaikeimmat kysymykset tulevat pöydälle vasta kun akuuteimpiin haasteisiin on saatu edes osittainen vastaus. Näin on myös tämän kriisin kohdalla.
Konkreettisesti kyse on siitä, milloin ja millä kriteerein Suomi johdetaan aikanaan pois poikkeustilasta. Vuosikausia Suomea ei voida pitää kiinni.
Nyt tarvitaankin jo alustava arvio exit-suunnitelmasta, jonka mahdollisimman moni suomalainen voisi hyväksyä. Helppoa se ei ole, sillä joudumme väistämättä arvottamaan eri vaihtoehtoja ja niiden kustannuksia.
Vaikeuskerrointa lisää sekin fakta, että asiantuntijoiden mukaan koronavirus moukaroi Pohjoismaista Suomen taloutta eniten.
Silti tämä suunnitelma on tehtävä ja sanomattakin on selvää, että sitä ei voi rakentaa nykyisen hallitusohjelman päälle.
Valmista ei voi olla heti, mutta eteenpäin tästäkin kriisistä on päästävä. Poikkeuksien ja epämukavuuden sieto helpottuu, kun meillä kaikilla olisi joku suunnitelma ja realistinen käsitys tulevasta.