Alkaneen vuoden kuumin kansalaiskeskustelu on toistaiseksi käyty joulun jälkeen käynnistyneistä koronarokotuksista. Kaikkien odottaman mittavan prosessin aloitus on ollut kaikkea muuta kuin luvattiin.
Suomeen saatujen rokotteiden määrät eivät ole vastanneet sitä, mitä vielä esimerkiksi marraskuussa kuviteltiin. Ensimmäisenä myyntiluvan saaneen Pfizer-Biontechin rokotteita on kolmen viikon aikana saatu vain 100 000 kappaletta. Syyksi tähän on kerrottu muun muassa tuotantokapasiteettiin liittyviä haasteita.
Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi väestöltään Suomen kokoinen ja samaan EU:n yhteishankintaan kuuluva Tanska on onnistunut saamaan tähän mennessä maahan meitä isomman annoksen rokotteita ja rokottamisen tahtikin on ollut tehokasta. Olemme rokottaneet 9.1.2021 mennessä 0,2 prosenttia kansasta, kun kuin vastaava luku Tanskassa on jo kymmenkertainen.
Lehtitietojen mukaan rokotteet seisovat varastoissa muun muassa sen takia, että ne terveydenhuoltoomme kuuluvat henkilöt, joille niitä olisi ollut tarkoitus käyttää ovat olleet lomilla ja vapailla. Ehkäpä hieman ontuva selitys, sillä tanskalaiset ovat pitäneet samat lomat kuin mekin.
Hitaasti etenevä suomalaisten rokottaminen tarkoittaakin käytännössä sitä, että tällä tahdilla alkaneesta uudesta vuodesta tulee todella paljon erilaisempi kuin vielä ennen joulua suomalaisille luvattiin. Painajainen ei pääty kesään vaan jatkuu tällä menolla pahimmillaan yli vuoden. Vereslihalla jo nyt olevien yritysten ja yrittäjien konkurssiuhkien sytystyslanka palaa valitettavasti paljon nopeammin loppuun.
Moni suomalainen miettiikin nyt sitä, miten tämä on vaikean koronavuoden jälkeen mahdollista? Miksi Suomi, joka usein juuri tämän tapaisissa kriisiseissä on näyttänyt hyvää esimerkkiä asioiden hoitamiseksi nopeasti ja tehokkaasti, kompuroi jo rokoteurakan ensimmäisellä esteellä?
Vastauksia näihin kysymyksiin pitää kysyä Sanna Marinin hallitukselta, jonka vastuulla tämän koronakriisin tärkeimmän vaiheen suunnittelu ja toteutus on ollut. Tulosten perusteella siinä on ollut lievästikin sanottuna toivomisen varaa.
Kokonaisuudesta on syntynyt kafkamainen kuva siitä, että laaditussa strategiassa erilaisten byrokraattisten muotojen noudattaminen on ollut tärkeämpää kuin mahdollisimman monen suomalaisen suojaaminen mahdollisimman nopeasti tätä vaarallista virusta vastaan.
Toinen erikoisuus kolmen viime viikon aikana on ollut se, että vaikka rokotuksiin liittyvät ongelmat on tuotu esiin, kukaan ei ole ottanut niiden koordinoitua korjaamista vastuulleen. Poliittinen johtajuus ja vastuunkanto on loistanut poissaolollaan. Missä viipyvät hallituksen linjaukset siitä, että Suomeen saadaan jatkossa nykyistä enemmän rokotteita? Miten varmistetaan se, että jatkossa tänne tuodut rokotteet myös saadaan nopeasti suojaamaan suomalaisten terveyttä? Ja voisiko työterveyshuollon ottaa myös näihin talkoisiin aidosti mukaan rokottamaan kansaa?
Monessa muussa Euroopan maiden päämiehet tai naiset ovat tulleet julkisesti esiin ja ovat alkaneet johtamaan joukkoja nyt edestä tässä exit-strategian kriittisimmässä vaiheessa. Samaa johtajuutta vaadin nyt myös Suomen pääministeriltä. Arvoisa pääministeri Marin. Suomi on pärjännyt erinomaisesti tähän mennessä yhteistyöllä viruksen torjunnassa ja te olette johtaneet toistaiseksi onnistuneesti. Älkää nyt pudottako hanskoja tärkeimmällä mahdollisella hetkellä.
Se, että jokainen suomalainen saa turvan koronavirusta vastaan nopeasti pitäisi olla hallituksen lähiviikkojen ja kuukausien tärkein tehtävä. Toivomisen sijasta tarvitaan nyt toimia.