Kansanedustajan työssä saa paljon palautetta ja hyvä niin.
Keskustelujen ja viestien kautta pysyy kartalla, mitä ihmisille eri puolilla Suomea kuuluu, ja mitä meidän lainsäätäjien pitää ottaa päätöksenteossa huomioon.
Jo kohta kymmenen vuoden ajan erityisen tärkeitä ovat olleet keskisuomalaisten yrittäjien yhteydenotot.
Matkan aikana parhaita palkintoja ovat olleet viestit siitä, miten yrittäjien arkea on omalla työllä ja päätöksenteolla pystynyt helpottamaan. Näin korona-aikana yrittäjien yhteydenottojen sisältö ja tyyli ovat olleet paljon tiukempia.
Ymmärrettävästi kovinta palautetta ovat antaneet ravintola- ja matkailuyrittäjät. He ovat joutuneet hallituksen sekavan koronapolitiikan kärsijöiksi.
Kaikki heistä ymmärtävät, että heillä on oma vastuunsa koronaviruksen taltuttamisessa. Mutta he eivät ole ymmärtäneet sitä, miksi esimerkiksi aukioloaikoja ja asiakasmääriä koskevaan sääntelyyn ei sovellettu yritys- ja aluekohtaisia eroja.
Hallitus asetti samat rajoitukset niin yökerhoihin kuin huoltoaseman kahviloihinkin. Onneksi eduskunnan perustusvaliokunta teki työnsä hyvin, laittoi jarrut pohjaan ja hallituksen ehdottamaa sääntelyä saatiin eduskunnassa järkeistettyä parempaan suuntaan.
Mitä yrittäjät näkevät ratkaisuksi tässä vaikeassa tilanteessa? Tekoja. Akuutin kriisin hoitamisessa se tarkoittaa sitä, että keväällä määräaikaisiksi kaavailtuja koronatoimia, kuten konkurssilain väliaikaisia muutoksia, lyhennettyä yt-neuvottelu- ja lomautusprosessia sekä yrittäjien työttömyysturvaa, on jatkettava.
Hallituksen kannattaa nyt kuunnella tarkalla korvalla muun muassa Suomen Yrittäjien ehdottamia toimia yrittäjien kustannustuen uudistamisesta sekä yksinyrittäjien tuesta. Vastavalitulla Suomen Yrittäjien puheenjohtajalla, jyväskyläisellä Petri Salmisella työsarkaa riittää, jotta hän saa myös hallituksen kuuntelemaan yritysten todelliset huolet ja vastaamaan niihin konkreettisilla teoilla.
Sopii myös muistuttaa, että aivan valtaenemmistö yrityksistä kantaa Suomessa jo nyt yhteiskunnallista vastuuta yli lakien ja normien, vaikka maamme pääministeri muuta vihjaileekin.
Elinkeinoelämän puolella kannetaan huolta myös jo koronan jälkeisen ajan kustannuksista. Aiheellisena pelkona on muun muassa verotuksen taso.
Nykyinen velkaantuminen asettaa verotukseen kovat korotuspaineet. Hallitus on vielä lisäämässä julkisen sektorin menopaineita omilla toimillaan, kuten oppivelvollisuuden mekaanisella jatkamisella ja sote-uudistuksella, jonka rahoituksen kestävyys perustuu uudelle verolle.
Ainoa varma asia taitaa olla, että kaikkien verotus kiristyy, kun työllisyystoimetkin ovat vaatimattomia, ellei jopa olemattomia.
Keski-Suomeen liittyvissä toiveissa elinkeinoelämä haluaa enemmän tehoa maakunnan edunvalvontaan. Huolta kannetaan siitä, miksi elinkeinoelämälle tärkeitä riittäviä suoria lentoja Helsinkiin ei ole saatu palautettua. Toimiva ostopalvelumalli, jota muun muassa Ruotsissa on jo sovellettu, ja jota myös kokoomus on esittänyt, olisi nopeasti otettavissa hallituksen käyttöön.
Toinen huolenaihe on Jyväskylän seutukunnan kehitykselle keskeinen MAL-sopimus. Jonkinlainen sopimus on tulossa, mutta sen rahoitus on auki.
Kuvaavaa on, että tässäkin lehdessä on julkaistu mielipidekirjoituksia, joissa samassa MAL-konkelossa olevien kaupunkien johtavat luottamushenkilöt – edustaen SDP:tä, keskustaa ja vihreitä – ovat vaatineet hallitukselta toimia asiassa.
Jos asia ei olisi niin vakava, voisi tässä yhteydessä leikkisästi kysyä, pitäisikö SDP, keskusta ja vihreät saada hallitukseen?
Hallitukselta odotetaan nyt tekoja sanahelinän ja mielikuvapolitikoinnin sijaan.
Verotulot kertyvät yrittämisestä ja työllistämisestä. Jos tarkoitus on pitää Suomi menestyvänä hyvinvointiyhteiskuntana myös jatkossa, pitää yritystoiminnan olla mahdollista koronapandemian jälkeenkin.
Tähän sopii erittäin huonosti poukkoileva päätöksenteko ja näkymä vain alati kohoaviin veroihin. Yritykset kantavat yhteiskuntavastuunsa, on myös hallituksen aika kantaa omansa.