Arvostamani kollega Riitta Mäkisen kolumni (KSML 22.10.) kertoo valitettavalla tavalla siitä, että kun omat ideat puuttuvat, syyllinen löytyy aina muualta. Visiota siitä, miten nykyisen hallituksen velkakatastrofi oikaistaan, ei ole.
Siksi tykit suunnataan siihen puolueeseen, jolla suunnitelma jo on. Uskotaanko demareissa siihen, että kun vaalikentillä hokee riittävän usein ”mutta kun kokoomus”, tämän hallituksen velkaperintö muuttuu saataviksi?
Kaiken lisäksi Mäkisen kirjoitus sisälsi muunneltua totuutta. Räikein näistä oli väittää kokoomuksen talouslinjan olevan sama kuin nopeasti eroamaan joutuneella Britannian Trussin hallituksella.
Kokoomus on esittänyt konkreettiset toimet, joilla työn ja yrittämisen veronkevennykset rahoitetaan.
Trussin budjetista nuo toimet puuttuivat. Trussin tekemisissä on itse asiassa paljon samaa kuin Suomen demarivetoisella hallituksella, joka on ratkaissut kaikki eteen tulevat ongelmat lisävelalla – vailla käsitystä, miten velat maksetaan.
Valtiovarainministeriönkin mukaan kriisimenot käsittävät karkeasti vain puolet hallituksen menolisäyksistä. Muut menot on kasattu jo valmiiksi alijäämäisen budjetin päälle. Tämä tarkoittaa ainakin kahdelle seuraavalle hallitukselle vyönkiristystä.
Erikoinen oli myös Mäkisen väite veronalennusten vaikutuksista kasvuun ja markkinoihin. Britanniassa ei ollut tarve suurille etenkin rikkaille kohdentuneille veroalennuksille, mutta Suomessa on tarve työn verotuksen keventämiselle.
Meillä kireä työn verotus on verojärjestelmän keskeisin ongelma. Mäkisen olisi kyllä pitänyt tietää, että kaikki puolueet ovat hyväksyneet tämän johtopäätöksen viimeksi maakuntaverokomitean mietinnössä.
Eivätkä veronalennukset yksin sekoita markkinoita. Talouspolitiikan kokonaisviritys sen ratkaisee.
Kokoomuksen valinta on vastuullinen: kun veroja kevennetään, tiedetään, miten kevennys rahoitetaan ja jos velkaa otetaan, samalla varmistutaan siitä, että se pystytään myös maksamaan korkoineen takaisin.