Kotimaisessa politiikassa palattiin normaaliin päiväjärjestykseen, kun Antti Rinteen kansanrintama esitteli hallitusohjelmansa.
Uuden vasemmistohallituksen johtajien välittämä viesti uuden hallituksen politiikasta oli varmasti monen mieleen. Hallitus muun muassa korottaa etuisuuksia ja eläkkeitä, toteuttaa maksuttoman toisen asteen, panostaa infraan, ilmastonmuutokseen torjuntaan ja poliisien määrään. Hyvää oli myös se, että ainakin toistaiseksi yrittäjät säästyivät demareiden lupaamilta yritysverotuksen kiristyksiltä. Edellytykset hallituksen kuherruskuukaudelle ovat olemassa, sillä rahan jakaminen on aina helpompaa kuin sen säästäminen.
Aivan koko kauden onnea eivät Suomen johtavat ekonomistit Rinteen bussin kyydissä ennusta. Bensa hallituksen seurabussista uhkaa loppua kesken. Siitä pitää huolen hallituksen määrittämä talouspolitiikan linja. Kaiken hyvän ja kauniin rahoitus lepää pitkälti ennustettua paremman talouskasvun ja työllisyyskehityksen varassa. Vaalikauden päätteessä uusia työpaikkoja pitäisi olla 60 000 enemmän ja työllisyysasteen pitäisi olla 75 prosenttia, jotta tavoite tasapainoisesta julkisesta taloudesta olisi saavutettavissa.
Ikävä kyllä uusi hallitusohjelma ei tämän tavoitteen saavuttamiseksi anna toistaiseksi eväitä. Esimerkiksi palkkatuen reipas lisääminen varmasti auttaa monien osatyökykyisten ja erityisryhmien työllistymistä, mutta niiden avulla tavoitteesta ei saavuteta kuin murto-osa. Toisaalta hallitukselta on mennyt ohjelmassaan sisu kaulaan todellisten työmarkkinoiden uudistusten kanssa.
Työllisyysuudistukset loistavat poissaolollaan. Paikallinen sopiminen ei laajene koskemaan kaikkia yrityksiä ja työntekijöitä. Saatavuusharkintaa ei poisteta. Työllisyysnäkökulma on unohdettu sekä perhevapaa- että sosiaaliturvauudistuksessa. Aktiivimalli, joka on kuitenkin luonut lähes 10 000 työpaikkaa, puretaan ilman selkeää vaihtoehtoa. Näin ainakin demareiden Sanna Marin televisiossa totesi. Ristiriitaisesti keskustan Katri Kulmuni oli kuitenkin asiasta toista mieltä – ihan samaisessa ohjelmassa.
Kasvua ylläpitävää tuottavuuden nousua hillitsee taasen Rinteen hallituksen into rokottaa rajusti työssäkäyvää keskiluokkaa. Esimerkiksi kotitalousvähennystä heikennetään, vaikka sen tiedetään parantavan työllisyyttä, vähentävän harmaata taloutta ja helpottavan lapsiperheiden ja ikääntyneiden arjen sujuvuutta. Yrittäjistä puhumattakaan. Lisäksi kaavailtu polttoaineveron korotus ei ole yksinään kannatettava teko. Nyt siitä kärsii eniten autolla työssäkäyvä ahkera keskiluokka – erityisesti maaseudulla. Pieni- ja keskituloisille mahdollisesti tuleva maltillinen tuloveron alennus ei näitä menetyksiä paikkaa.
Luonnollisesti kaikki me toivomme, että Suomen talouden kehitys on tulevina vuosina mahdollisimman suotuisa, mutta jos näin ei käy, löytää nykyinen hallitus pysyvät menolisäykset edestään. Millä ne silloin katetaan vai aletaanko annettuja lupauksia vetämään takaisin? Siinä on kysymyksiä, joihin kaivattaisiin vastauksia.
Myös Keski-Suomen asema on epäselvä. Viestit Jyväskylä–Tampere-kaksoisraiteen nytkähtämisestä eteenpäin olivat kerrassaan sekavat. Toiset hallituspuolueiden edustajat sanovat, että suunnittelu voi alkaa, ja toiset, että kirjausta kaksoisraiteesta ei ole. Oppositiostakin on helpompi auttaa, kunhan ensin tiedämme, mitä on sovittu hallituspuolueiden kesken.
Kehuja hallitus kyllä ansaitsee siitä, että ilmeisesti tähän asti vain isoimmille kasvukeskuksille varattu MAL-sopimusjärjestely tulee mahdolliseksi kaikille yli 100 000 asukkaan kaupunkialueille. Tästä sopimuksesta on tehtävä totta myös Jyväskylän kohdalla mahdollisimman pian. Kokoomus johtavana kaupunkipuolueena on tässä työssä innolla mukana.