Kollegani Joonas Könttä vastasi (KSML 8.9.) kolumniini (KSML 3.9.). Kirjoitus oli tuttua Könttää. Oudoin ja väärä väite oli, että kokoomukselta puuttuisi avaukset julkisen talouden tasapainottamisesta.
Kokoomus sitoutuu julkisen talouden tasapainottamiseen. Olemme joka vuosi julkaisseet vaihtoehtobudjetin, jossa on laajasti esitelty isoja ja pieniä säästökohteita, ja niin tulemme tekemään tänäkin vuonna. On ihmeellistä, että tällainen tieto on voinut mennä kansanedustajalta ohi.
Sen sijaan nykyistä hallitusta julkisen talouden tasapaino ei ole kiinnostanut. Alkutahdit hallituksen linjalle lyötiin jo keväällä 2019 kauan ennen koronaa.
Antti Rinteen johdolla julistettiin, että mistään ei tarvitse säästää. Valtavia pysyviä menolisäyksiä tehtiin heti ensimmäisestä vuodesta lähtien ilman mitään tietoa siitä, millä ne maksetaan. Työllisyystoimista päättäminen on kerta toisensa jälkeen siirtynyt eteenpäin ja keskustan hallitukseen menon kynnyskysymyksistä on tullut kynnysmatto.
Ikävä tosiasia on, että tulevat hallitukset joutuvat tämän vasemmistohallituksen jäljiltä toteuttamaan laaja-alaisen ja pitkän tasapainottamisohjelman, jossa joudutaan käymään läpi niin isot kuin pienet menomomentit.
Tätä mieltä on ollut myös talouspolitiikan arviointineuvosto. Siellä ehdotetaan sitä, että kahden seuraavan vaalikauden ajan hallitukset tekevät päätöksiä, jotka leikkaavat menoja 0,2–0,4 % suhteessa BKT:hen. Tämä tarkoittaa 600 milj.–1,2 mrd. euron vuotuista sopeutusta.
Kokoomukselle nälvimisen sijasta olisikin kiintoisaa kuulla Köntän ja keskustan ajatukset tästä ehdotuksesta. Mistä säästäisitte? Puolustuksesta, turvallisuudesta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta? Saman kysymyksenhän Könttä esitti kokoomukselle.
Siitä annan Köntälle tunnustuksen, että hän esitti omia ”miljardiluokan” uudistuskohteita. Hyvä. Nyt lakialoitteet tulille. Tukea oppositiosta on luvassa.