Sähkön siirron hinnoittelu on puhuttanut paljon viime vuosina ja palautetta on tullut erityisesti pohjoisen Keski-Suomen suunnalta. Ymmärrettävästi aika monen meistä kuppi on mennyt nurin omaa sähkölaskua avatessa. Lehdissäkin on kerrottu tapauksista, joissa sähkölaskun loppusummasta lähes kaikki on koostunut vähäisen sähkön kalliista siirtämisestä.
Syylliset sähkönsiirron korkeaan hintaan löytyvät kahdesta paikasta. Energiaviraston mukaan kolmasosa sähkönsiirron hinnasta selittyy vuoden 2011 myrskyjen jälkeen uudistetun sähkömarkkinalain vaatimuksilla. Niiden mukaan jakeluverkko on suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että jakeluverkon vikaantuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei aiheuttaisi asemakaava-alueella asiakkaalle yli kuutta tuntia kestävää sähkökatkoa eikä haja-asutusalueella yli 36 tuntia kestävää katkoa. Tämän pitäisi olla todellisuutta kaikille sähkönkuluttajille vuoteen 2028 mennessä.
Vastaavasti Energiaviraston mukaan kaksi kolmasosaa kustannuksista johtuu siitä, että suuri osa Suomen sähköverkoista on rakennettu 1970-luvulla ja ne ovat nyt uusimisen tarpeessa. Ilman tiukennettuja sähkömarkkinalain vaatimuksia tähän uudistustyöhön olisi käytetty 40-60 vuotta. Nyt sama n.9,7 mrd. euron investointiurakka tehdään 10-15 vuoden aikana. Siksi kustannukset kuluttajille ovat olleet vuosi toisensa jälkeen kasvussa.
Mutta keinoja sähkölaskun kohtuullistamiseksi on olemassa. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriölle sähkön siirtohinnoittelusta selvityksen tehnyt professori Jarmo Partanen esitti investoinneista riskin kantavien energiayhtiöiden alijäämän tasoitusjakson pidentämistä neljästä vuodesta kahdeksaan vuoteen. Muutos mahdollistaisi siirtohintakorotusten siirtämisen eteenpäin ilman sähkönkäyttäjille aiheutuvia lisäkustannuksia. Asiantuntijoiden arvion mukaan tämä päätös vähentäisi sähkömaksuja n. 650-720 miljoonaa euroa ajanjaksolla 2020-23.
Toinen myöskin professori Partasen esittämä keino olisi muuttaa sähkömarkkinalain velvoitteita sähköliittymien ylläpitoon tilanteissa, joissa liittymän sähkönkäyttö pitkäaikaisesti on nolla tai hyvin vähäinen. Nykyisellään näiden haamuliittymien olemassaolo tuo lisäkustannuksia uusia verkkoja rakentaville energiayrityksille. Käytännössä lakia tulisi siis muuttaa niin, että jatkossa energiayhtiöillä olisi nykyistä parempi mahdollisuus irtisanoa liittymä verkkoyhtiön toimesta.
Itse kannatan näitä ehdotuksia lämpimästi. Sähkömarkkinalain tavoitteet ovat hyvät, mutta toteuttamisessa sopii käyttää maalaisjärkeä siten, ettei sähkölaskut meillä pohjoisessa Keski-Suomessakaan nouse sietämättömiksi.