Marinin hallituksen MAL-sopimukset uusille MAL-kaupunkiseuduille, eli Lahteen, Kuopioon ja Jyväskylään, valmistuivat juuri ennen vappua. Näille kaupunkiseuduille tämä on hyvä asia. Ensimmäistä kertaa valtiovalta tunnustaa juuri näiden kaupunkiseutujen merkityksen koko Suomen hyvinvoinnille. Sopimukset myös luovat niihin kuuluville kaupunkiseuduille vahvempaa vakautta kuntien välisen yhteistyön kehittämiseen. Siksi Jyväskyläkin on uuden MAL-sopimuksen ansiosta ehdottomasti hyvässä seurassa.
Toisaalta, jos uusia MAL-sopimuksia vertailee jo ns. alkuperäisiin tai perinteisiin MAL-sopimuksiin, iso kuva muuttuu. Tämä käy Eduskunnan tietopalvelulle asiasta tekemäni toimeksiannon tuloksista.
Jos tarkastelukohteena käytetään sopimuksiin sisältyvän valtion rahan jakautumista MAL-kaupunkiseudut jakautuvat kolmeen osaan. Helsinki on omilla luvuillaan (419,3 €/ asukas), mutta muutkin vakiintuneet MAL-kaupungit, eli Tampere (126,9 €/asukas), Turku (151,8 €/ asukas) ja Oulu (129,3 €/ asukas) pärjäävät oikein hyvin. Sen sijaan uusien MAL-kaupunkiseutujen sopimukset jäävät vajaiksi. Kuopiossa tukea saadaan 62,6 euroa ja Lahdessa 62,3 euroa per asukas. Jyväskylä jää joukon viimeiseksi 53,8 euron tuella per asukas.
Eroja uusien ja vanhojen MAL-sopimusalueiden välillä selittyvät sillä, että uusista MAL-sopimuksista puuttuvat Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun sopimuksiin sisään leivotut isot liikennehankkeet. Esimerkiksi Helsinki saa tällä MAL-sopimuskaudella valtiolta 547,7 miljoona euroa eli 367 euroa per asukas näihin hankkeisiin.
Lisäksi laskelmaa vääristää osittain mm. se, että vanhempien MAL-sopimusten voimassaoloaika on uusia pidempi. Esimerkiksi sopimukseen kuuluvan ns. KUHA -rahan (Perusväylänpidon rahoitusta liikennejärjestelmän toimivuutta, kestävyyttä ja turvallisuutta edistäviin hankkeisiin) osalta uudet seudut saivat rahaa vain vuosille 2022-2023 kun neljä suurinta, perinteistä seutua saavat samaa rahaa vuosille 2020-23. Kun suhteuttaa saantoa vuositasolla seutujen väestömääriin, voidaan Jyväskylän seudun 3,3 M€ katsoa yhdenvertaiseksi suurimpien seutujen KUHA-rahaan nähden.
Jos taas tarkastellaan sopimusten pohjana olevaa rahoitusrakennetta, voittajiksi nousevat Helsinki ja Oulu. Näille seuduille valtio kohdentaa enemmän kehittämisrahaa kuin mitä kunnat itse panostavat.
Helsingin tapauksessa valtion edellä mainittu 419,3 €/asukas panostus heltiää sillä, että alueen kunnat panostavat sopimukseen itse 338,2 euroa asukasta kohden. Oulussa vastaavat summat ovat valtio 129,3 euroa ja kunnat 59,3 euroa per asukas.
Toisessa päässä ovat Turku ja Tampere. Turun sopimukseen kuuluva valtion 151,8 €/asukas potti vaatii sopimukseen kuuluvilta kunnilta 169 euron panostus per asukas. Tampereella vastaavasti 126,9 €/asukas valtion panostus edellyttää kunnilta yhteensä 232,2 €/asukas panostuksen. Lahden, Kuopion ja Jyväskylän MAL-sopimuksessa sekä valtion, että kuntien panostukset ovat tasasuuruiset.
Entä millaisia johtopäätöksiä tästä kaikesta voidaan vetää MAL-sopimuksen merkityksestä Jyväskylälle? Omasta mielestäni ne ovat seuraavat:
Ensinnäkin sopimus on Jyväskylälle hyvä ja kannatettava. Sopimuksen myötä Jyvässeutu pääsee muiden Suomen kasvukeskusten kanssa tasa-arvoiseen asemaan ja sillä on jatkossa käytettävissään tehokkaampia väyliä meille ja koko maakunnalle tärkeiden asioiden ajamiseen. Tästä kiitokset hallitukselle.
Toiseksi jokainen sopimus on juuri niin hyvä kuin sen heikoin kohta ja tämä pätee myös tähän Jyväskylän solmimaan MAL-sopimukseen.
Heikoista kohdista ensimmäinen on hallituksen itsensä synnyttämä ja koskee uusien MAL-sopimusten toteuttamista ilman konkreettista sopimusta kunkin uuden kaupunkiseudun kanssa toteutettavista isoista liikennehankkeista. Toisin kuin vain vuotta aiemmin neuvotelluissa vanhoissa MAL-sopimuksissa, Jyväskylän, Kuopion ja Lahden osalta Valtio on viestittänyt/linjannut, että jatkossa isojen liikennehankkeiden rahoitus ratkaistaan osana Liikenne12-suunnitelmaa, ei MAL sopimuksia.
Tässä piilee ilmeinen riski. Jo nyt tiedossa on, että sekä kuntatalous että erityisesti valtion talous ovat kiristymässä, joten voi olla, että tarvittavaa rahoitusta uusiin hankkeisiin löydetä. Silloin myös meille tärkeiden liikennehankkeiden käynnistyminen vaarantuu. Halutessaan hallitus olisikin voinut tässä päättää toisin.
Toinen kriittinen kohta siinä, että MAL-sopimus saadaan tuottamaan kaivattua hyvää koko Jyvässeudulle, löytyy meistä päättäjistä. Pelkkä sopimus ei tuota mitään vaan se, että siinä mukana olevat haluavat ottaa uusista mahdollisuuksista kaikki irti.
Tämä edellyttää, että kuntien välinen yhteistyö Jyväskylän ja muiden MAL-toiminnassa mukana olevien kanssa on saatava saumattomaksi ja MAL-toiminnalle pitää saada luotua yksi yhteinen visio, konkreettisine tavoitteineen.
Onneksi tähän on mahdollisuus kohta koittavissa kuntavaaleissa, tukemalla ehdokkaita, joille nämä asiat ovat tärkeitä. Kunnanvaltuustoihin tarvitaan nyt tekijöitä, jotka haluavat muuttaa MAL-sopimuksen tuomat mahdollisuudet Jyvässeudun ja koko Keski-Suomen hyvinvoinniksi.