Kuluvan vuoden eduskuntatyötä on takana nyt reilu kuukausi, mutta yhdestä asiasta on toistaiseksi puhuttu kovin vähän julkisuudessa. Kyse on eduskunnan työmäärästä— tai pikemmin tämän työn puutteesta.
Oman ja muutamien eduskunnassa pidempään toimineen virkamiehen arvio kuluneen kevään työmäärästä on kevyt. Hallitus on saanut Eduskuntaan viisitoista menneelle kuulle luvatusta 20 esityksestä. Jättämättä jääneiden ehdotusten joukossa oli monia rivakkaa käsittelyä vaativaa kokonaisuutta, kuten esitys tieliikennelain muuttamisesta sekä esitys laiksi sähköajoneuvojen latausvalmiuksista.
Ymmärrettävästi myös tästä syystä valtaosa eduskunnan valiokunnista käy tällä hetkellä tyhjäkäynnillä. Kun hallituksen esityksiä ei ole, ei niistä voida myöskään laatia lausuntoja tai mietintöjä.
Vallitseva tilanne pakottaakin pohtimaan Marinin vasemmistohallituksen toimintakykyä. Paljon on suomalaisille luvattu, mutta teot uupuvat. Tämä siitäkin huolimatta, että tällä hallituksella on käytössään historian laajin ja kovapalkkaisin valtiosihteeri ja erityisavustaja-armeija.
Onko vain yksinkertaisesti niin, että isoissa talouden, työllisyyden tai vaikkapa ilmastopolitiikan kysymyksissä ei nykyisten hallituspuolueiden kesken vain ole saavutettavissa yhteistä näkemystä? Jos näin on, niin se on huono uutinen koko Suomelle. Tässä ajassa ja näissä haasteissa me suomalaiset ansaitsisimme toimintakykyisen hallituksen. Vai tarvitaanko vielä lisää avustajien avustajia?
Jos asiaa kysytään hallitukselta itseltään, selitys on se, että mm. viime vuoden EU-puheenjohtajuus sekä joulun alla nähty Rinteen hallituksen kaatuminen ovat vieneet aikaa ja energiaa hallituksen valmistelutyöstä. Itse olen tämän valmis hyväksymään, mutta vain ehdollisesti ja ensi kuun hallituksen kehysriiheen asti. Jos merkittäviä tuloksia ei sieltä kuulu, on paikallaan meidän kaikkien kysyä sitä, missä mennään, arvoisa hallitus?