Nato-jäsenyyttä kannattavilta kansanedustajilta on kysytty viime päivinä, miksi kannatamme Nato-jäsenyyttä, tai olisiko jäsenyydestä jotain haittaa? Tärkein ja vahvin peruste kannallemme on huoli kansallisesta turvallisuudesta. Vaikka olemme tehneet parhaamme Suomen turvallisuuden eteen ylläpitämällä omaa uskottavaa kansallista puolustusta ja huoltovarmuutta, nykyisessä turvallisuustilanteessa se ei enää yksin riitä. Jo tehdyn hyvän työn päälle tarvitsemme myös Nato-jäsenyyttä vahvistamaan Suomen turvallisuutta.
Venäjän sota Ukrainassa on pyyhkinyt pois monia elementtejä, joille Suomenkin turvallisuutta on viime vuosikymmenet rakennettu. Tärkein näistä romahtaneista dogmeista on koskenut käsitystä, jonka mukaan Suomen pysyminen sotilaallisten liittojen ulkopuolella ei ole automaattisesti turvallisuuspoliittista vakautta ylläpitävä tekijä. Ukrainan kohtalo on osoitus siitä, ettei nykyinen Venäjä Putinin johdolla kunnioita valtioiden rajoja ja itsemääräämisoikeutta.
Naton suurin lisäarvo Suomelle realisoituisi Ukrainan kaltaisessa kriisitilanteessa. Jäsenenä Suomi tulisi Naton turvatakuiden ja alueellisten puolustussuunnitelmien piiriin, joiden mukaisesti muut jäsenmaat varautuisivat tukemaan Suomea. Nato-maa Suomessa moni asia pysyisi ennallaan. Suomi päättäisi edelleen itse sotilaallisen maanpuolustuksen toteuttamisperiaatteista, esimerkiksi siitä, että yleinen asevelvollisuus säilyisi meillä oman puolustuksemme selkärankana. Kansallisen puolustuksen ja huoltovarmuuden vahvistamiselle olisi Nato-jäsenyydenkin oloissa painavat perusteet.
Päätösvalta Suomen sotilaiden käytöstä pysyisi kansallisissa käsissä. Varusmiehiä ja reserviläisiä ei lähetettäisi Naton toimintaan Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan tähän käytettäisiin ammattisotilaita tai vapaaehtoisia reserviläisiä, kuten kriisinhallintaoperaatioissa on toimittu tähänkin asti. Lisäksi Suomi voisi neuvotella omasta jäsenyydestään oman näköisen. Mallina tässä voisi olla vaikkapa Norja, joka on omaehtoisesti rajoittanut puolustusliiton toimintaa alueellaan.
Suomen ei tarvitsisi sallia Naton ydinaseita, joukkoja tai tukikohtia alueellaan rauhan aikana. Suomi päättäisi siis itse siitä, kuka täällä olisi. Toki sinisilmäinen ei Nato-jäsenyydenkään suhteen pidä olla. Jäsenyydestä koituisi taloudellisia ja poliittisiakin kustannuksia. Naton kustannukset olisivat eri arvioiden mukaan noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi Nato-mailla on tavoite ylläpitää puolustusmenoja kahden prosentin tasolla BKT:sta. Tämän kriteerin Suomi täyttää.
Poliittisia kustannuksia koituisi erityisesti Venäjästä. Sen osalta politiikkamme sulautuisi entistä tiiviimmin osaksi muuta länttä. Naton Venäjä-linjaukset ovat käytännössä identtiset EU:n kanssa eli tässä mielessä Natossakin Suomen Venäjä-politiikka ei juurikaan muuttuisi.
Yhä suurempi osa suomalaisista vastaa edellä esitettyyn kysymykseen myönteisesti. Tuoreen YLE:n mielipidemittauksen mukaan jäsenyyttä kannattaa nyt 62 prosenttia ja sitä vastusti 16 prosenttia vastanneista. Olemme kansan kanssa samaa mieltä. Nyt on aika vahvistaa Suomen turvallisuutta Nato-jäsenyyden kautta.