UUDISTUSTEN AIKA SUOMESSA ON JUURI NYT

Talouden arviointineuvosto julkaisi vastikään vuosittaisen raporttinsa hallituksen talouspolitiikasta.

Eniten julkisuutta sai arviointineuvoston esittämä kritiikki hallituksen finanssipolitiikasta, neuvoston mukaan se on liian lepsua suhdannetilanteeseen nähden. Erityisesti neuvosto kiinnitti huomiota veronkevennyksiin.

Hallitus toteutti veronkevennykset kuitenkin kompensoidakseen kilpailukykysopimuksen vaikutuksia palkansaajille. Tarkoituksen oli vauhdittaa kilpailukykyä korjaavan sopimuksen syntyä.

Toisaalta työn verotus on Suomessa niin kireää, että verotuksen keventäminen voidaan nähdä myös tärkeänä rakenteellisena uudistuksena, jolla parannetaan työn teon kannustimia ja työllisyyttä.

Paljon vähemmän julkisuudessa on tuotu esiin mielestäni neuvoston tärkeintä viestiä. Suomen talouden rakenteiden uudistamiselle otollisin hetki on nyt.

Välttämättömiä talouden uudistuksia on kiirehdittävä, sillä pahimmillaan taloutemme omat jäykkyydet ja rajoitteet hyydyttävät kasvun, vaikka suomalaisille tuotteille ja osaamiselle olisi kasvavaa kysyntää maailmalla.

Visaisin uudistamisen tarve on työmarkkinoilla. Nopeasta talouskasvusta huolimatta työttömyysaste on pysynyt korkeana. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma on kärjistynyt.

Toisin sanoen samaan aikaan, kun avoimien työpaikkojen määrä työmarkkinoilla on lisääntynyt, työttömien kyky ottaa niitä vastaan heikentynyt.

Tämä kaikki kertoo siitä, että Suomella on paha rakenteellinen ongelma työmarkkinoillaan. Siksi perinteiset suhdannetoimet eivät riitä sulattamaan Suomen korkeaa rakennetyöttömyyttä.

Hallitus onkin tehnyt koko joukon toimia, joilla rakenteellista työttömyyttä alennetaan. Näitä ovat olleet muun muassa se, että jatkossa työttömyysturvaa voi käyttää opiskelemiseen tai vaikkapa oman yrityksen perustamiseen.

Vastaavasti yrittäjien kynnystä palkata työntekijöitä on haluttu parantaa pidentämällä koeaikoja ja höllentämällä irtisanotun työntekijän takaisinottovelvoitetta.

Hallitus ei ole antanut hyvien uutisten hyydyttää uudistusvauhtia. Uusia toimia suunnitellaan ja otetaan käyttöön.

Yksi niistä on työllisyyttä parantava aktiivimalli, jonka soveltamista Suomeen ovat suositelleet muun muassa myös eräät ammattiyhdistysliikkeiden keskeiset toimijat.

Pitkin kuluvaa vaalikautta hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa on haukuttu eriarvoistavaksi. Punavihreän opposition hampaissa on ollut käytännössä kaikki hallituksen tekemät uudistukset sotesta kauppojen aukioloaikojen vapauttamiseen.

Haukuista huolimatta työllisyysaste joulukuussa (70,7%) on paras luku lähes 30 vuoteen!

Opposition kritiikki näillä tuloksilla kyllä kestetään, mutta se myös oikeuttaa esittämään vastakysymyksiä kriitikoille. Niistä olennaiset työmarkkinoiden osalta ovat seuraavat:

Menisikö Suomella paremmin ilman nykyisen hallituksen tekemiä uudistuksia, joilla Suomi on viimein saatu nousuun?

Mitä tekisitte rakenteellisen työttömyyden laskemiseksi?

Miksi se on väärin, että hallitus ottaa työmarkkinoiden uudistamisen tehtäväksi, jos perinteiset työmarkkinatoimijat eivät siihen Saksan ja Ruotsin tapaan itse pysty?

Suomen vaikein haaste on hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen myös tuleville sukupolville ja siksi me tarvitsemme nykyistä useamman suomalaisen työmarkkinoille rakentamaan yhteistä hyvinvointia.

Se puolestaan edellyttää sitä, että työmarkkinat uudistetaan tulevien vuosikymmenten tarpeisiin sopiviksi.

Arvostamani kansanedustaja Ihalaisen sanoin: ”Ay-liike voisi siirtyä puolustustaistelusta paikallisen sopimisen tiekartan tekijäksi.”