PERUSTULO TÖRMÄÄ OMAAN MAHDOTTOMUUTEENSA

Vihreiden kansanedustaja Touko Aalto tarjoaa kolumnissaan (KSML 16.6.) perustuloa ihmelääkkeeksi nykysosiaaliturvan ongelmiin. Samalla Aalto leimaa vastikkeelliset mallit pakottaviksi ja kutsuu vastikkeetonta perustuloa vapauttavaksi.

Todellisuudessa Aallon tarjoama perustuloratkaisu voisi pahimmillaan lisätä syrjäytymistä ja köyhyyttä sekä vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen. Samoilla linjoilla on OECD. Kevään maaraportissa se arvioi vastikkeettoman perustulon lisäävän eriarvoisuutta ja köyhyyttä.

Sen sijaan OECD arvioi, että kokoomuksen, SDP:n, KD:n ja sinisten kannattaman yleistuen kaltainen sosiaaliturvamalli vähentäisi tehokkaasti tuloeroja ja köyhyyttä sekä soveltuisi sosiaaliturvauudistuksen lähtökohdaksi.

Vastikkeettomaan perustuloon liittyy monia ongelmia. Toisin kuin syyperusteinen yleistuki, perustulo maksettaisiin automaattisesti kaikille pienituloisille arvioimatta tarkemmin heidän avuntarvettaan.

Täsmälleen saman tuen saisi sekä korkeakouluopiskelija että pitkäaikaistyötön. Tämä laajentaisi tuensaajien joukkoa merkittävästi, mikä lisäisi perustulon kustannuksia. Jos sekä työnteon kannustavuudesta, että julkisen sektorin kestävyydestä halutaan pitää kiinni, olisi perustulon oltava nykytukia merkittävästi pienempi.

Tämä ei olisi inhimillisesti ja sosiaalisesti kestävä vaihtoehto. Nykyistä korkeampi perustulo taas tulisi järkyttävän kalliiksi ja kiristäisi työn verotusta tai vaatisi massiivisia leikkauksia.

SUOMESSA ON perinteisesti ollut vahva kannatus sosiaaliturvan syyperusteisuudelle ja vastikkeellisuudelle. Syyperusteinen sosiaaliturva kohdistaa tuet tarkemmin tukea tarvitseville, mutta sen heikkous on ollut maksatukseen, hakemiseen ja seurantaan liittyvä byrokratia.

Ensi vuonna käyttöönotettava tulorekisteri ratkaisee näitä ongelmia ja mahdollistaa sosiaaliturvan tasaisen ja ennakoidun vähenemisen työtulojen kasvaessa. Esimerkiksi kokoomuksen yleistuki toimisi edellä kuvatulla tavalla ”perustulomaisesti”.

Kun työn vastaanottaminen ei leikkaa yllättäen tukea tai viivästytä tuen maksatusta, kannustinloukut tasoittuvat.

Sosiaaliturvan vastikkeellisuus tarjoaa mahdollisuuden pitää tuet hyvällä pohjoismaisella tasolla ilman, että työnteon kannustimet merkittävästi vähenisivät tai julkisen talouden kustannukset räjähtäisivät.

Vastikkeellisuus on myös välittämistä. Jos turva passivoi ja heikentää palaamista työelämään, teemme työttömäksi jääneille tai syrjäytymisvaarassa oleville karhunpalveluksen, vaikka alkuperäinen tarkoitus olisikin ollut hyvä.

HYVINVOINTIYHTEISKUNTA on kahdensuuntainen kauppa. Olemme jokainen oikeutettu kattavaan sosiaaliturvaan ja laadukkaisiin palveluihin.

Vastavuoroisesti jokaisella on velvollisuus osallistua kykyjensä mukaan yhteiskuntaan joko työtä tehden tai muuten osallistuen.

Nykyisen perustulokokeilun laajentaminen koko väestöön maksaisi arviolta noin 10–15 miljardia.

Siinä mielessä Aallon kritiikki pitää paikkansa, ettei kokeilun asetelma ole ollut optimaalinen. Kokeilussa ei tarkasteltu lainkaan perustulon vaikutuksia työelämässä oleviin.

Vihreiden perustulomalli voisi jopa vähentää heidän työnteon kannustimiaan, mikä olisi sekä inhimillisesti että julkisen talouden kannalta kestämätöntä.

Sinuhe Wallinheimo

kansanedustaja (kok.)

Jyväskylä

Arto Satonen

kansanedustaja (kok.)

Sastamala