VARJOBUDJETTIEN VARJOSSA

Varma vuoden lopun merkki politiikassa on opposition varjobudjettien julkaiseminen. Tänä syksynä sellaisen ovat ilmoille päästäneet sekä perussuomalaiset että keskusta, kovan julkisen rummutuksen säestämänä.

Yhteistä budjeteille on se, että todellista pyrkimystä Suomen talouden vaikean tilanteen ratkaisemiseen ei niistä löydy. Toki hyviin tarkoituksiin luvataan tutut 10 kaunista ja 9 hyvää ja vielä siten, ettei niiden eteen tarvitse tehdä yhtään mittavampaa taloudellista leikkausta. Talouden tasapainottamiseen näissä vaihtoehdoissa uskotaan riittävän sen, että säädetään nimeltään iskeviä “Wahlroos-veroja” tai viedään Ahvenanmaalta sähkökaapeli.

Näinkö tyhminä meitä kansalaisia oikein pidetään?

Jos valtio velkaantuu tulevanakin vuonna 7,1 mrd. euroa, eli yli 1300 eurolla kansalaista kohden, on selvää, ettei yhtälö mene umpeen opposition laskentaleikeillä. Tarvitaan tätä radikaalimpia toimia, aivan kuten hallitusohjelmassa on linjattu.

Vaikean tilanteen ratkaisussa suurin toivo tulee laittaa Suomelle välttämättömien rakenneuudistusten läpivientiin. Jatkuvalla menojen höyläämisellä ja verojen korotuksilla emme tästä suosta nouse.

Puolustusvoima- ja kuntauudistusten ohella myös muut hallinnon alat tulisi käydä ennakkoluulottomasti läpi. Tavoitteena tulee olla vuoteen 2020 sellainen julkinen sektori, jonka talouden pyörittämiseen riittäisivät meidän omat rahat.