VAIHTOEHTOBUDJETIT NÄYTTÄVÄT PUOLUEIDEN TODELLISET KASVOT

Eduskunnassa käytiin kaivattu keskustelu opposition vaihtoehdoista hallituksen harjoittamalle talouspolitiikalle. Äänestäjille tarjoutui oiva mahdollisuus arvioida oppositiopuolueiden linjauksia 2020-luvun Suomelle ennen kevään eduskuntavaaleja.

Kokonaiskuva opposition vaihtoehdoista oli tälläkin kertaa kaksijakoinen. Esimerkiksi RKP:lle ja KD:llekin pitää antaa kiitokset edes pyrkimyksestä pitää oma esityksensä valtiontalouden tiukan liikkumavaran sisässä, vaikka sieltäkin hullutuksia löytyy, kuten Kirri–Tikkakoski -moottoritieinvestoinnin lykkäys.

Kahden johtavan oppositiopuolueen ehdotukset ovatkin sitten aivan jotain muuta. Niin vihreät kuin erityisesti SDP pyyhkivät iloisesti pöytää valtiontalouden realiteeteilla.

VIHREIDEN VAIHTOEHDON suurin ongelma on sen negatiiviset työllisyysvaikutukset. Eduskunnan tietopalvelun laskelman mukaan vihreiden budjettivaihtoehto vähentäisi työllisyyttä 21 000 hengellä verrattuna hallituksen budjettiin.

Kaikkien muiden mielestä Suomessa on liikaa työttömiä ja vihreiden mielestä siis liian vähän. Vihreiden varjobudjetti on märkä rätti niiden työttömien kasvoille, jotka toivovat löytävänsä ensi vuonna työpaikan.

Kylmää kyytiä vihreiltä saavat myös yrittäjät. Osinkoverotuksen kiristämisellä 245 miljoonalla eurolla vähennetään Suomesta yrittäjyyttä, uusia investointeja ja työtä.

Lisäksi vihreiden ajatus 130 miljoonaa tuottavasta sokeriverosta on kaunis, mutta käytännössä vaikea ellei jopa mahdoton toteuttaa siten, että sillä on fiskaalisten vaikutusten ohella myös vaikutusta suomalaisten kulutustottumuksiin. Lisäksi tällaisen verotuksen käyttöönotto aiheuttaisi lisää hallinnollista taakkaa meidän elintarvikesektorin yrittäjille.

Tämän ohella vihreiden vaihtoehdon tulopuoleen lukeutuu klassista taikarahaa. Vihreät esittävät saavansa harmaan talouden torjunnasta 8 miljoonan lisäyksellä eri viranomaisille yhteensä 130 miljoonan verotuottojen kasvun. Onkin kysyttävä, mihin tämä tuottoisa arvio perustuu.

SILTI VIELÄKIN paremmaksi laittaa SDP. Demarit taikovat tyhjästä harmaan talouden ja verovälttelyn ohjelmilla 300 miljoonaa euroa valtion kassaan.

Oma lukunsa on Sitran taseen pistäminen lihoiksi ja Suomen Pankin ryöstö, joista SDP kuittasi kertaluonteisina erinä 430 miljoonaa euroa.

Samalla SDP ylimitoittaa verotuotot ja alimitoittaa menot. Esimerkiksi SDP:n varjobudjetin kirjauksessa oppivelvollisuuden pidentäminen ja maksuton toinen aste kuitattaisiin vuonna 2019 vain 20 miljoonalla eurolla. Pelkästään Kuntaliiton laskelmien mukaan toisen asteen oppivelvollisuus kustantaisi yli 150 miljoonaa euroa. Se siitä vastuullisuudesta.

Vastaavasti keväällä SDP arvioi, että uusi lähdevero tuottaisi 250 miljoonaa euroa. Nyt julkaistussa varjobudjetissa summa oli jo 400 miljoonaa euroa.

Mistä moinen tuottoarvion nousu johtuu? Olisiko tässäkin hieman unelmahöttöä? Eikä siinä vielä kaikki. Myös puheenjohtaja Rinteen eläkelupauksella on 1,4 miljardin hintalappu. Kaipa sekin pitäisi jossain vaiheessa sitten kerätä veroina jostain muualta?

Maksajat demareiden kulutusjuhlalle löytyvät. Ne ovat taas kerran suomalaiset yrittäjät.

Jos demareiden vaihtoehtobudjetti vietäisiin täytäntöön, eduskunnan tietopalveluiden laskelmien mukaan demarien reformit kurittaisivat ensi vuonna yrittäjäperheitä 650 miljoonan eurolla! Toki pienyrittäjille esitetään joitakin pieniä helpotuksia, mutta fakta kuitenkin on, että demareiden mielestä yrittäjien rooli yhteiskunnassa on vain maksajan rooli.

POHJIMMILTAAN PUNAVIHREÄN opposition varjobudjetit kertovatkin tärkeästä arvovalinnasta, eli siitä, kuinka paljon meidän jokaisen veronmaksajan rahoja arvostetaan.

Kysymys on siitä, nähdäänkö yhteiseen pottiin kerätyt rahat välineenä viedä Suomea pidemmällä tähtäimellä vakaampaan tulevaisuuteen vai keinona voittaa seuraavat vaalit. Ikävä kyllä tässä valinnassa demarit ja vihreät valitsevat sen populistisimman tien.