VAARALLISIA EHDOTUKSIA IRLANNIN TALOUSKRIISIN VARJOSSA

Irlannin talouskriisistä on riittänyt puhetta meillä ja maailmalla. Kotimaisessa vaalien sähköistämässä keskustelussa Irlannin tilanteesta on keräilty hieman populistisia irtopisteitä. Syvissä vesissä ovat kalastelleet erityisesti Demarit ja Keskusta, joiden mielestä Irlannin talouden romahduksen syy on ollut markkinoiden toimintaan negatiivisesti vaikuttanut Irlannin ”verohäiriköinti” erityisesti yritysverotuksen osalta. Vastineeksi Irlannin avustamiselle pois nykyisestä syvästä kriisistä kyseisten puolueiden napamiehet ovatkin vaatineet Suomea ja EU:ta pakottavan Irlannin nostamaan verotuksensa ”eurooppalaisesti kestävälle ja hyvinvointivaltiota ylläpitävälle” tasolle.

Pienen, yritys- ja vientivetoisen hyvinvointivaltion hallitusvastuusta haaveilevien puolueiden suusta edellä mainittu esitys on poikkeuksellisen vastuuton. Lyhyellä tähtäimellä Irlannin pakottaminen nostamaan oman talouselämänsä pohjana olevaa huokeaa yritysverotusta johtaisi todennäköisesti Irlannin kansantalouden tilan heikkenemiseen entisestään ulkomaisten yritysten siirtäessä tuotantoaan ja toimintojaan muihin maailman maihin. Tuloksena olisi lisää irlantilaisia työttömiä, alhaisempaa talouskasvua ja entistä suurempi riippuvuus EU-maiden ja IMF:n tarjoamista rahoituspaketeista. Haluavatko siis SDP ja Keskusta ehdotuksellaan lisätä muutenkin jo taloutensa kanssa kamppailevien irlantilaisten ahdinkoa?

Vielä vaarallisempi SDP:n ja Keskustan vaatimukset ovat kuitenkin periaatteellisella tasolla. Perinteisessä valtio-opillisessa ajattelussa maiden oikeutta päättää omasta verotuksestaan on pidetty yhtenä kansakunnan itsenäisyyden mittarina. Tätä periaatetta on pyritty noudattamaan myös EU:ssa. Edes Kreikan talouskriisin tyyppisissä tapauksissa, jossa nykyiseen tilanteeseen on päädytty huonon julkisen ja yksityisen taloudenpidon takia, päätösvalta on aiemmin haluttu säilyttää kunkin maan omilla kansalaisilla, parlamenteilla ja hallituksilla.

Tuskinpa esimerkiksi nyt Irlannin yritysverotukseen kovasti korostusta vaativista tahoista haluaisi olla jossain vaiheessa siinä tilanteessa, että vaikkapa ruotsalaiset tai saksalaiset päättäisivät meidän arvonlisäveron tasosta ja haluaisivat sitä alentaa omista lähtökohdistaan sopivammaksi meidän hyvinvointivaltion rahoituksesta piittaamatta? Lisäksi, ovatko SDP:n ja Keskustan edustajat ajatelleet loppuun saakka sitä, mitä toisen, vaikkakin talouskriisissä painivan maan suvereniteettiin puuttuminen tekisi koko EU:n yhtenäisyydelle, joka muutoinkin on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut monta kertaa vaarassa murentua pysyvästi?

On toki totta, että tämän vuoden talouskriisien opettamana EU:n tulee jatkossa pitää entistä tarkempaa huolta omien jäsenmaidensa julkisen ja yksityisen talouden kestävyydestä kannustamalla valtioita tekemään vastuullista talouspolitiikkaa. Tässä työssä tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa, mutta valtioiden suvereenisutta kunnioittaen kuten parhaillaan valmistelussa olevien tiukempien yhteisvaluuttasääntöjen osalta on tehtykin. Suomen hyvä menestys maailmantalouden kriisissä toivottavasti inspiroi muita maita meidän talouspolitiikan hyville linjoille.

Samalla kuitenkin on selvää se, ettemme voi lähteä vaatimaan muilta mailta mitään sellaista mitä emme itse olisi valmiita antamaan muiden tekemään omalle talouspoliittiselle päätöksentekovallalle. Tästä asiasta myös SDP ja Keskusta ovat toivottavasti samaa mieltä meidän muiden Irlannin talouskriisiin vastuullisesti suhtautuvien poliittisten liikkeiden kanssa.