TYÖTTÖMYYDEN NUJERTAMINEN VAATII ISOJA PÄÄTÖKSIÄ

Politiikan seuraajille ja sen tekijöille alkanut syksy on ollut kaikkea muuta kuin tylsää. Keskustelussa suuressa roolissa on ollut Suomen surkea talous. Parlamentaarisen logiikan mukaisesti yhteisymmärrys talouden suunnan muuttamisen tarpeesta on ollut suurta. Erimielisyyttä on sen sijaan muutokseen tarvittavien keinojen laadusta.

Monille Sipilän hallituksen päättäväiset toimet ovat olleet liian rajuja. Perusteet isojen uudistusten tekemiselle ovat kuitenkin olemassa. Suomen talouden taantuma on pahin 150 vuoteen ja BKT:n taso on edelleen jäljessä ennen 2008 tapahtunutta talouden romahdusta. Jos talouden suuntaa ei saada nopeasti kääntymään, koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus on vaarassa.

Erityisesti työllisyyskehitys on Suomen hyvinvoinnin kohtalonkysymys. Nykyistä noin 67 prosentin työllisyysastetta pitää nostaa mahdollisimman nopeasti, jotta rahat riittävät jatkossakin hyvinvointipalveluiden ja tulonsiirtojen kattamiseen. Työllisyysasteen nosto puolestaan vaatii sellaista yritys- ja yrittäjämyönteistä toimintaympäristöä, jossa työn teettäminen ja sen vastaanottaminen on nykyistä helpompaa.

Yritysten haluun työllistää vaikuttaa työn hinta. Kilpailukykyisemmällä työn hinnalla Suomeen saadaan enemmän tilauksia ja investointeja, mikä puolestaan näkyy ajan kuluessa yritysten nykyistä laajempana työllistämishaluna. Siksi hallitus on tällä vaalikaudella sitoutunut tavoitteeseen yritysten yksikkötyökustannusten alentamiseksi.

Vielä tärkeämpää kuin yksikkötyökustannusten laskeminen on suomalaisen työmarkkinoiden kriisikestävyyden lisääminen. Vuonna 2008 alkaneesta globaalin talouden turbulenssista selvisivät parhaiten ne maat, joiden työmarkkinat pystyivät yrityskohtaisemmin joustamaan muuttuvien tilanteiden mukana. Muun muassa näistä syistä Ruotsissa ja erityisesti Saksassa työttömyys on pysynyt meitä paremmin hallinnassa kriisivuosien aikana. Tästä syystä hallitus esittelee vielä tämän syksyn aikana ehdotuksensa työpaikoilla tapahtuvan paikallisen sopimisen lisäämisestä.

Kolmas tärkeä väline yritysten toiminta- ja työllistämisedellytysten parantamiseksi on hallituksen kärkihankkeisiinkin kuuluva normien sujuvoittaminen. Se, että meillä homehtuu byrokratiajonossa lähes kolmella miljardilla eurolla uusia investointeja, ei ole hyväksyttävää. Yhtä huonosti nieltävää pitäisi olla sen, että me menetämme ulkomaisia investointeja esimerkiksi Ruotsille kankeiden ja pitkien lupaprosessien takia. Tarvittavien muutosten tekeminen tähän on täysin meidän suomalaisten päättäjien käsissä.

Oppositiosta käsin hallituksen keinoja on arvosteltu. On epäilty sitä, etteivät valitut keinot toimi. Suomen ja erityisesti nyt vailla töitä olevien suomalaisten puolesta olisi kuitenkin suositeltavaa, ettei oppositio päästäisi itseäänkään liian helpolla vaan esittäisi uskottavia vaihtoehtoja hallituksen linjalle.

Nyt ei ole perinteisen poliittisen räksytyksen aika, vaan aika etsiä isoja ratkaisuja uuden työn, toimeentulon ja hyvinvoinnin luomiseksi. Se on vähintä, mitä päättäjät voivat tehdä satojen tuhansien työttömien suomalaisten eteen.