SUOMI OTTAA TIETOISEN RISKIN EU-POLITIIKASSAAN?

Euroopassa on käyty useamman kuukauden ajan hyvää keskustelua EU:n tulevaisuudesta. Kirittäjinä siihen ovat toimineet EU komission viime keväänä julkaisemat tulevaisuusskenaariot, johon mm. Ranskan presidentti Emmanuel Macron viittasi omassa EU:n tulevaisuutta käsitelleessä puheessa.

Kärjistetysti ilmaistuna komission näkee Valkoisessa kirjassaan EU:lle seuraavat viisi mahdollisuutta: Jatketaan entiseen tapaan, sisämarkkinat etusijalle, halukkaat tekevät enemmän yhdessä, tehdään vähemmän mutta tehokkaammin tai tehdään paljon enemmän asioita yhdessä. Kaikkien skenaarioiden lähtökohtana on, että 27 jäsenvaltiota etenevät yhdessä unionina.

Suomessa on käyty EU:n tulevaisuuskeskustelua kovin vähän. Maaliskuussa pääministeri Sipilä ilmoitti Helsingin Sanomien artikkelissa Suomen kannattavan keskitien EU:n kehittämistä. Käytännössä kyse on kaikkien panosten laittamisesta ensimmäisen vaihtoehdon taakse.

Samalla Suomi ottaa EU-politiikassaan ison tietoisen riskin. Moninapaistuvassa toimintaympäristössä ja moniarvoistuvassa Euroopassa keskitie, eli nykyisen tilanteen pysyminen ennallaan, ei välttämättä ole todennäköisin ja automaattisesti toteutuva vaihtoehto.

Tästä syystä meidän olisi syytä pohtia omaa varautumista uudelleen ja varauduttava vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin. Viisautta voisi olla esimerkiksi se, että tulevissa valtioneuvoston EU-vaikuttamisstrategioissa määriteltäisiin Suomen toimenpiteet kaikissa Valkoisen kirjan sisältämissä EU-skenaarioissa. Tarvittavat toimenpiteet Suomen etujen ajamisessa voivat olla varsin erilaisia riippuen siitä mihin suuntaan EU kehittyy.

Toiseksi, jos tavoitteena todella on nykytilanteen jatkaminen, sen varmistaminen vaatii meidän EU-politiikalta nykyistä suurempaa aktiivisuutta. Toisin sanoen, tavoitteiden on oltava nykyistä selkeämpiä esim. sisämarkkinoiden kehittämisessä, talous- ja rahapolitiikassa tai yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Asiat eivät eteenkään EU-pöydissä tapahdu itsestään, vaan ne on tehtävä itse.

Työ erityisesti omien kantojen kirkastamiseksi on siis aloitettava heti. Tavoitteena ei voi olla muuta kuin niiden tuominen esiin Suomen seuraavalla EU-puheenjohtajuuskaudella vuoden 2019 toisella puoliskolla. Suomella on silloin tarjolla kokoaan suurempi vaikuttamisen paikka, kun keväällä valittu uusi EU-parlamentti ja sen pohjalta valittu uusi komissio on vasta aloittamassa työtänsä.