SUOMALAISET ANSAITSEVAT PAREMMAN SOSIAALITURVAN

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on monen sukupolven työn tulos. Se näkyy meidän arjessamme hyvänä elintasona. Ylisukupolvisena ja edelleen tärkeänä tavoitteena meillä suomalaisilla on ollut yhteiskunta, jossa jokaisella olisi hyvä olla, ja jossa jokainen pysyisi mukana.

Hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen ytimessä on ollut sosiaaliturvajärjestelmä, jota kukin päättäjäsukupolvi on korjannut tahtonsa mukaan. Tätä nykyä sosiaaliturvan piiristä myönnetään tukea muun muassa sairauteen, toimintarajoitteisuuteen, vanhuuteen, leskeyteen, perheille, lapsille, työttömille ja asumisen kustannuksiin.

Kääntöpuolena tästä on ollut se, että meidän sosiaaliturvajärjestelmästä on tullut todella monimutkainen. Vain muutamat harvat asiantuntijat ovat selvillä siitä, mihin kaikkiin etuisuuksiin kukin suomalainen on oikeutettu. Vaikeimmassa asemassa ovat juuri eniten tukea tarvitsevat, joilla ei enää ole voimaa tai kykyä ottaa selvää omista oikeuksistaan.

Monimutkainen ja vanhuuden jäykkä sosiaaliturvajärjestelmämme on synnyttänyt työllistymistä estäviä kannustinloukkuja. Se puolestaan näkyy muun muassa muita Pohjoismaita matalampana työllisyysasteena. Suomi on edelleen yhteiskunta, jossa tilapäisen työnteon, opiskelun ja sosiaaliturvan yhdistäminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Samaan aikaan maailma ja globaalit työmarkkinat ovat kehittymässä suuntaan, jossa erimuotoisten töiden osuus tulee lisääntymään merkittävästi.

Tästä syystä kokoomus haluaa asettaa sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen tulevan vaalikauden tärkeimmäksi tehtäväksi. Tavoitteemme on malli, joka kannustaa ja välittää, mutta jossa säilytetään ydinajatus sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta.

Vastikkeellisuus ei ole itseisarvo, vaan keino pitää kiinni korkeasta perusturvasta ilman työnteon kannustimien vähenemistä. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että tuensaajan on sitouduttava olemaan työmarkkinoiden käytettävissä ja etsittävä oman kykynsä mukaan aktiivisesti töitä.

Yksi varteenotettava vaihtoehto voisi olla OECD:n meille suosittelema vastikkeellinen yleisturva eli Britanniassa käytössä oleva Universal Credit -malli. Toisin kuin perustulossa tässä mallissa yhdistettäsiin etuuksia muun muassa työttömyysturvasta asumistukeen ja toimeentulotukeen. Samalla ihmisten tuloja seurattaisiin reaaliaikaisesti. Tukimuotojen yhdistäminen tekisi mallista selkeämmän ja reaaliaikainen tulorekisteri mahdollistaisi joustavamman työn ja turvan yhdistämisen eri elämäntilanteissa.

Tällaisessa mallissa kenenkään ei tarvitsisi pelätä tuen äkillistä menettämistä esimerkiksi keikkatyön vastaanottamisen seurauksena. Kannustinloukut siis vähenisivät ja tukien maksamiseen liittyvät byrokratialoukut poistuisivat.

Toki tämä on vain yksi malli. Olennaisinta olisikin nyt käydä laaja keskustelu hyvinvointiyhteiskuntamme ytimen tulevaisuudesta. Tekoäly, robotisaatio ja muut teknologiset ratkaisut muuttavat työelämää jatkuvasti. Iso osa nykyisistä työtehtävistä voi kadota, mutta samaan aikaan syntyy myös uusia työpaikkoja. Tässä muutoksessa sosiaaliturvajärjestelmän on muututtava mukana. Tulevaisuuden kannalta on aivan ensiarvoisen tärkeää, että työnteon kannustimet ovat kunnossa. Yhtä lailla meidän on pidettävä huoli siitä, ettei kukaan joudu työttömyyden vuoksi tyhjän päälle. Suomalaiset ansaitsevat paremman ja aikaan sopivamman sosiaaliturvan.