RATKAISU EUROKRIISIIN ON YHTEISTYÖ
Eurooppa lähtee jälleen lomille talouden tasapainoa uhkaavissa tunnelmissa. Huolta aiheuttaa Kreikan ohella Espanja, jonka pankkien huono kunto ja mahdollinen romahdus uhkaavat koko eurojärjestelmän tulevaisuutta.
Avun tarvitsijoiden joukkoon on tulossa myös Kypros. Maan talous- ja pankkijärjestelmät ovat olleet jo hetken ajan markkinoiden ulkopuolella.
Akuuteille talouskriisin hallintakeinoille on siis todella tarvetta.
On myös hyvin todennäköistä, että erilaisiin tukitoimiin joudutaan tukeutumaan myös jatkossa Euroopan ja samalla myös oman taloutemme toimintakyvyn turvaamiseksi.
Suomi on siis pelastusoperaatioissa mukana täysin itsekkäistä syistä.
Koska nykyiset rahoitusmarkkinat ovat maailmanlaajuiset ja Suomen vienti riippuu globaalin talouden kehityksestä, näkyisi yksittäisen euromaan romahdus myös meillä valitettavasti korkeampana työttömyytenä ja talouden taantumana.
Jatkamalla tukipakettien myöntämistä hallitus onkin vastuullisesti kantanut huolta tavallisten suomalaisten työstä ja toimeentulosta haastavassa taloustilanteessa.
Nykyistä kriisinhallintalinjaa on toki oikeutettua arvostella monesta asiasta. On esimerkiksi totta, että valitun linjan tulokset ovat olleet toistaiseksi kohtalaisen vaatimattomia. Valtiolainojen korkojen vakaus, rahoitusmarkkinoiden paremman tasapainon löytäminen ja uuden talouskasvun viriäminen Etelä-Euroopassa ovat vielä saavuttamatta.
Toisaalta on hyvä myös pitää mielessä, että jokaisen maan syy talouskriisiinsä on täysin erilainen. Lisäksi tie nykyiseen kriisiin näissä maissa on kestänyt useita vuosia.
Siksi myös valtiontalouksien saattaminen terveelle pohjalle ei ole helppoa tai nopeaa. Kriisinhoito onkin näin yleisurheilun EM-tunnelmissa on enemmän kestävyys- kuin pikajuoksua. Euroopan talous on reuna-alueita myöten saatava takaisin kestävälle kasvu-uralle, jotta valtionvelkaa kyetään lyhentämään luonnollisella tavalla.
On kuitenkin selvää, että tarpeeksi kauan harjoitettu tiukempi talouskuri ja tehdyt välttämättömät rakennemuutokset kantavat pidemmällä aikavälillä toivotunlaista hedelmää. Etusijalla ovat edelleen kriisimaiden omat toimet asemansa parantamiseksi. Taloutensa paremmin hoitaneet euromaat eivät voi tätä vastuuta itselleen ottaa.
Mutta: pelkillä hätäapukeinoilla ei nykyistä kriisiä ratkaista. Tarvitaan toimia myös koko unionitasolla. Siksi sekä euromaat että komissio ovat pyrkineet lisäämään kansallisten budjettien valvontaa, joilla koko rahaliiton toimintavarmuutta ja ennustettavuutta parannetaan.
Lisäksi keskustelua on käyty pidemmän tähtäimen toimista, joilla nykyisen kaltaiset kriisit vältetään euroalueella. Esillä on ollut ajatuksia yhteiseurooppalaisista velkakirjoista eli eurobondeista sekä konkreettisen pankki- ja fiskaaliunionin luomisesta.
Eritoten näistä mainituista keinoista käytiin perusteellinen keskustelu juuri päättyneessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.
Yleisellä tasolla Suomi voi olla tyytyväinen kokouksessa saavutettuun kompromissiin ja lukuisiin saamiinsa torjuntavoittoihin. Toki tiukempaa yhteisvastuuta ajaneille kriisimaille jouduttiin tekemään myös monia merkittäviä myönnytyksiä. Niiden kanssa voimme kuitenkin elää, vaikka oppositio yrittääkin niistä raivokkaasti otsikoita repiä.
Euron kohtaloa tämäkään kokous ei kuitenkaan ratkaise. Viimekädessä kuskin paikalla ovat jokaisen maan päättäjät asenteineen kriisin hoitamiseen. Euro voidaan pelastaa vain, jos me sitä yhdessä haluamme.