NUORILLA ON OLTAVA LUPA LUOTTAA TULEVAISUUTEEN

Suurin osa suomalaisnuorista on saanut ja saa kotoa ja koulusta hyvät eväät elämään. Koulu sujuu, jatko-opintoihin pääsee, harrastuksia on vähintään yksi ja elämänhallinnan taidot karttuvat. Meillä on kuitenkin myös nuoria, joilla näin ei ole.

Kuluneen vuosikymmenen ajan poliitikotkin ovat puhuneet paljon nuorten syrjäytymisen estämisen tärkeydestä. Keskustelu syrjäytymistä ehkäisevistä toimista on kiihtynyt erityisesti vaalien alla, eivätkä nyt lähestyvät eduskuntavaalit tee poikkeusta. Nuorten asioista puhutaan ja ne puhuttavat ja se on pelkästään hyvä asia.

Mutta asiassa ei ole kysymys ensisijaisesti tilastoista tai rahasummista. Olennaisempaa on, että kyse on ainutkertaisista yksilöistä, ihmisistä joista jokaisella pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet olla oma itsensä, tavoitella päämääriään ja kokea merkityksellisyyttä, kokea kuuluvansa johonkin, olevansa tärkeä. Kun tämä on ymmärretty, on helpompi hahmottaa, että vaikka tilastot näyttäisivät mitä, jokainen yhteiskunnasta ulos jäävä nuori on liikaa.

Toivoa kuitenkin sopii, että keskustelua nuorten asemasta ja nuorten syrjäytymisestä käytäisiin faktapohjalta ja yhteisiä ratkaisuja hakien. Liian usein päättävissä asemissa olevat aikuiset ihmiset käyvät toistensa kimppuun valitellen, että toisen keinot ongelman ratkaisuun ovat vääriä. Keskinäisellä syyttelyllä ei paranneta yhdenkään vaikeassa asemassa olevan nuoren asemaa vaan juuri nuorten takia meidän on pystyttävä parempaan. Aiemmin syksyllä julkaistun nuorisobarometrin tuloksiin tutustuminen on hyvä lähtökohta.

Yhteistyön tärkeyttä alleviivaavat myös nuorten itsensä esille nostamat haasteet. Esimerkiksi nuorten kokemaa yksinäisyyttä ei voi hallitus, yksi puolue tai edes kaikki poliitikot yhdessä mahtikäskyllään vähentää vaan siihen tarvitaan koko suomalainen yhteiskunta.

Jokainen meistä voi vähentää nuorten kokemaa yksinäisyyttä. Kysellään oman perheen ja lähiympäristön nuorilta mitä kuuluu – ja keskitytään kuuntelemaan vastauksia ihan oikeasti ja tarkalla korvalla. Järjestetään tapaninpäivän höntsälätkää tai –sählyä, johon otetaan mukaan koko naapuruston muksut ja nuoret. Mietitään kylissä, kunnissa ja kaupungeissa, miten jokaiselle nuorelle saadaan järjestymään vähintään yksi harrastus kouluajan ulkopuolella. Tehdään valtion ja maakuntien tasolla ratkaisuja, joilla oikeasti saadaan koppi niistä nuorista, jotka uhkaavat pudota kyydistä. Ja niin edelleen.

Usein meiltä päätöksentekijöiltä kysytään, miten itse olemme talkoissa mukana lakien säätämisen lisäksi. Aloitteestani Jääkiekkoilijoiden koulutus- ja ammatinedistämissäätiö jakaa vuosittain varoja vähävaraisten lätkäjunnujen harrastamisen kustannusten hillintään.  Viimeisen neljän vuoden aikana olemme onnistuneet saamaan kasaan yli 300 000 euroa. Siinä on joululahja monelle nuorelle, joille hyvä harrastus voisi muuten olla liian kallis.

Uusimman nuorisobarometrin hätkähdyttävin tieto kaikille päättäjille pitäisi olla se, että nuorten luottamus Suomen tulevaisuuteen on heikentynyt. Erityisesti poikien luottamuksen kariseminen kanssaihmisiin ja oman ikäluokkansa mahdollisuuksiin taloudellisen asemansa parantamiseksi on pysäyttävää. Motivaatiota itsensä kehittämiseen ei ole, jos tulevaisuus on yhdentekevä, jos ei ole olemassa näkymää parempaan. Tähänkin on löydettävä vastauksia – yhdessä.

Usein ongelmat ovat ylisukupolvisia ja näkyvillä varhain. Siksi ongelmiin on myös puututtava varhain, alkaen jo neuvoloista ja lapsiperheiden matalan kynnyksen tukipalveluista. Varhaiskasvatuksesta on tehtävä maksutonta asteittain ja on tuettava varhaiskasvatukseen osallistumista etenkin niiden lasten osalta, joiden perheissä on ongelmia.

Peruskoulua on kehitettävä siihen suuntaan, että tulevaisuuden näkökulmasta tärkeä osaaminen ei jää yhdenkään nuoren ulottumattomiin. Esimerkiksi lukutaidon ja kriittisen ajattelun vahvistaminen ovat tärkeitä. Oppimisympäristön on oltava vapaa kiusaamisesta ja pikemminkin kannustettava empatiaan. Empatia on yksi tärkeimmistä tulevaisuustaidoista.

Tavoitteena on oltava myös, että joka ainut peruskoulun päättävä jatkaa opintoja toiselle asteelle ja myös suorittaa tutkinnon. Tutkinto alentaa työttömyys- ja syrjäytymisriskiä merkittävästi. On valtiovallan tehtävä taata, että jokaiselle nuorelle turvataan opiskelupaikka, mutta liian moni keskeyttää opinnot. Tähän on kiinnitettävä erityistä huomiota ja polku lähtee jo varhaiskasvatuksesta: perustaitojen on kartuttava niin vahvoiksi, etteivät oppimisen ongelmat johda opiskelujen keskeytymiseen. Opintojen ohjausta on oltava tarjolla riittävästi ja tukea niihin tilanteisiin, joissa mopo uhkaa karata ulos tieltä ja elämänhallinta heikentyä.

Konstit ovat monet ja mieluummin tehdään yhdessä enemmän kuin vähemmän. Ja tehdään konkreettisia tekoja lietsomatta tappiomielialaa. Kohdataan nuoret yksilöinä, huomioidaan erilaiset taustat, tilanteet ja persoonallisuudet.

Suomen tulevaisuuteen täytyy olla lupa luottaa, etenkin nuorten. Ei polarisoida keskustelua turhaan pelon- ja vihanlietsonnaksi ja älyttömiksi kinasteluiksi, vaan avataan maailman muutosta, luodaan toivoa, eikä vain uhkakuvia. Kouluttautumalla voi edelleen saada työtä myös tulevaisuudessa. Yhteiskunnan kehitykseen voi jokainen vaikuttaa sekä omilla teoillaan että monien yhteisöjen välityksellä. Tulevaisuus ei rakennu jossain siellä kaukana, vaan tässä ja nyt, yhteisten tekojemme kautta.

Suomalainen yhteiskunta tulee jatkossakin tarvitsemaan kaikkien osallisuutta ja se toteutuu vain, jos nuoremme uskovat, että tulevaisuuteen on positiivinen näkymä. Onnellisuutta, mahdollisuuksien tasa-arvoa, joka on kaikkien saatavilla.

Oikein hyvää joulua – otetaan tänä jouluna haasteeksi ottaa hyvä yhteys vähintään johonkin oman lähipiirin nuoreen, annetaan aikaa ja ollaan läsnä toisillemme!