NAULAN KANTAAN, PEKKARINEN

Kansanedustajakollega Mauri Pekkarisen (kesk.) jatkovastaus (Ksml 9.1.) pankkiunionikeskusteluun on taattua laatua. Erityisen tärkeä alleviivaus Pekkariselta on se, että yhteisen kriisirahaston olemassaolonkin aikana suomalaisten pankkiasiakkaiden talletukset ovat 100 000 euroon saakka turvatut. Ja hyvä niin. Toivottavasti tämä edes hillitsee osittain kummallisiakin piirteitä saanutta kotimaista pankkiunionikeskustelua.

Sen sijaan en edelleenkään ymmärrä Pekkarisen kiinnostusta pelotella yhteisen kriisinratkaisurahastoon sisältyvillä pahimmilla skenaarioilla. On totta kai juuri niin kuin Pekkarinen toteaa, että eurooppalaisia pankkeja voidaan joutua tukemaan yhteisestä kriisirahastosta siinä tapauksessa, että kaikki muut pankkiunioniin sisältyvät toimet on jo käytetty.

Itse en kuitenkaan väheksyisi pankkiunioniin sisäänkirjatun ankaran sijoittajavastuun voimaa. Olisihan sillä voitu korvata 2008–2012 eurooppalaisen pankkiriisin hoitoon käytetyistä eurooppalaisten veronmaksajien rahoista komission arvion mukaan vähintään 79 prosenttia. Tälle lähes 400 miljardin euron potille olisi varmasti ollut juuri nyt kysyntää, kun Eurooppa ja Suomi etsivät uusia kasvun lähteitä.

Erikoista on myös kokeneen Pekkarisen vastineissaan käyttämä kieli. Kollegan kutsuminen vuoronperään valehtelijaksi tai asiantuntemattomaksi eivät toivottavasti edusta uutta keskustan tapaa keskustella asioista. Omissa kommenteissani olen pyrkinyt pitäytymään suomalaiseen parlamentarismiin kuuluvaan kunnioittavaan ja asialliseen tyyliin, olipa vastauksen kohteena ensimmäisen kauden kollega tai koko Suomen tuntema konkaripoliitikko.