MALJA KIELTOLAIN MUISTOLLE

Päivälleen 85 vuotta sitten astui voimaan väkijuomalaki, jonka myötä samalla kumoutui alkoholin kieltolaki.

Kieltolaki, alun perin ”Asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta”, vahvistettiin keväällä 1917. Se tuli voimaan 1.6.1919. Lakia oli pitkään ajanut voimansa tunnossa raittiusliike, sen mukana mm. Suomen Kristillisen työväen liitto, sekä suuremmista puolueista erityisesti Suomen työväen puolue (nyk. SDP).

 Kuten hyvin pian ilmeni ja kuten nykyään hyvin tiedetään, kieltolaki on täysin epäonnistunut ja aiheutti Suomelle ja suomalaisille monenlaista haittaa ja murhetta.

 Ihmisiä ei silloinkaan kiinnostanut totella raittiusväen määräilyä, ja niinpä alkoholia hankittiin ja valmistettiin omatoimisesti. Selvää on, että tällainen heikensi yleistä lain kunnioitusta ja lisäsi korruptiota. Kiellon kiertämisestä tuli yleistä kansanhuvia. Väkevän viinan kulutus lisääntyi, koska sen salakuljettaminen oli helpointa ja kustannustehokkainta.

 Yleisten ja periaatteellisen tason ongelmien lisäksi kieltolaki aiheutti myös inhimillisiä tragedioita. Laiton maahantuonti ja kauppa muodostivat tuottoisan pimeän liiketoiminnan alan, jonka ylläpito ja puolustaminen viranomaisia vastaan oli väkivaltaistakin. Kieltolain aikana surmattiin yhteensä 40 poliisimiestä.

 Myös taloudelliset haitat olivat mittavia. Suorien verotulomenetysten lisäksi haittaa aiheutui siitä, että eräät maat asettivat Suomen vientituotteita vastaan pakotteita, koska viinien tuonti Suomeen oli kielletty.

 Järjettömyydestä teki lopun Juho Sunilan hallitus, jossa olivat puolueista Maalaisliitto, Kokoomus, Edistyspuolue ja RKP. Asiasta järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys joulukuun 1931 lopussa. Äänestäneistä noin 70 prosenttia kannatti kieltolain kumoamista. Uusi väkijuomalaki hyväksyttiin 9.2.1932, laki voimaan 5.4.1932, kello 10 ensimmäiset Alkoholiliikkeen myymälät avattiin. Sittemmin sääntely on eri vaiheissa keventynyt ja joskus tiukentunut, mutta iso linja on ollut kohti vapautta.

 Viimeisin merkittävä muutos oli kaupan aukiolosääntelyn kumoaminen, joka tuli voimaan viime vuoden alusta. Se lukeutuu nykyisen hallituksen lippulaivapäätöksiin. Päätösvalta siitä, milloin kaupat saavat olla auki, otettiin kertaheitolla poliitikkojen säätämiä lakeja tulkitsevilta byrokraateilta pois ja annettiin se kauppiaille itselleen – viime kädessä kuluttajille.

 Aukiolojen vapautuminen tarkoitti samalla, että mietojen alkoholijuomien myyntiajat laajenivat merkittävästi ja saatavuus sitä kautta kasvoi. Viimeisimpien THL:n tilastojen mukaan alkoholin tilastoidussa kulutuksessa ei kuitenkaan tapahtunut vuoden 2016 kasvua, vaan se VÄHENI.

 Vielä viime lokakuussa päihdejärjestöt ja muu raittiusväki julkaisivat kauhistelevia artikkeleita siitä, miten heidän ”pelkonsa kävivät toteen”, kun myynti ja kulutus siihenastisten tietojen perusteella näytti kasvaneen edellisvuodesta. Nyt kokonaistilanne viime vuoden osalta on tiedossa, eikä se tue saatavuusteorian mukaista ennustetta kulutuksen kasvusta. Kun todellisuus ei tuekaan rajoittajien teorioita, sillä suunnalla on hiljaista kuin autiossa preeriakaupungissa, jonka raitilla ainoa liikkuva asia on tuulen mukana vierivä risupallo. Tämä ei varsinaisesti yllätä, jos on vähänkään seurannut alkoholipoliittista keskustelua tai osallistunut siihen.

 Tämän kevätistuntokauden aikana on määrä antaa eduskunnalle hallituksen esitys alkoholilain kokonaisuudistuksesta. Kyseessä on hyvin maltillinen uudistus. Sen vertaaminen esimerkiksi kieltolain kumoamiseen, keskioluen vapauttamiseen tai viinakorttien poistumiseen tai EU-jäsenyyden mukanaan tuomiin vapautuksiin olisi suurta liioittelua.

Suomalaisia on yritetty vuosikymmenien ja -satojen saatossa paimentaa raittiuden tielle monenlaisilla keinoilla, kampanjoilla, kielloilla ja rajoituksilla. Menestys on ollut vaihtelevaa mutta raittiusliikkeen perintö elää edelleen vahvana. Tämä näkyy muun muassa hyvin resursoituna ja organisoituna kampanjana hallituksen alkoholiuudistusta vastaan, ja siihen ovat nyt ruotsalaisetkin yhtyneet. Mutta kansaa ei nytkään kiinnosta noudattaa kieltäjien tahtoa. Matkustajatuonti rikkoo tänäkin vuonna ennätyksiä.

Sunilan hallituksen toteuttama norminpurku, kieltolain kumoaminen, oli massiivisen historiallisen erheen korjaus. Sipilän hallituksen alkoholilaki on pikkuinen kukonaskel vapauden suuntaan – oikeaan suuntaan. Kokoomuksen pitemmän aikavälin tavoite on myös viinien salliminen myytäväksi päivittäistavarakaupassa, samassa paikassa muiden elintarvikkeiden kanssa. Olemme kansana valmiita siihen, että kieltojen ja kontrollin sijaan saamme omaa vastuuta ja mahdollisuuden päättää itse, mistä ostamme tai olemme ostamatta juomamme.

 Toivomme, että kun vuonna 2032 vietetään kieltolain kumoamisen 100-vuotisjuhlaa, voimme kaikki yhdessä kilistää kohtuudelle, vapaudelle ja kiihkottomalle, normalisoidulle suhtautumiselle alkoholiin. Prosenteilla tai ilman.

 Kokoomuksen kansanedustajat:

Sinuhe Wallinheimo,  Jyväskylä

Outi Mäkelä, Nurmijärvi

Elina Lepomäki, Espoo

Eero Suutari, Kajaani

Jaana Pelkonen, Helsinki

Harri Jaskari, Tampere