LUOTETAAN SUOMALAISIIN

Kiista Suomen kilpailukyvystä tai sen puutteesta on leimannut merkittävästi politiikan syksyä. Samalla, kun hallitus on aktiivisesti hakenut välineitä Suomen kilpailukyvyn parantamiseen, oppositio on haukkunut hallituksen keinot ja etsinyt muita selityksiä talouden surkealle tilalle. Perusteet omien linjaustensa paremmuuteen oppositio on hakenut kansainvälisistä kilpailukykyvertailuista. Niissä olemme menestyneet edelleen kohtalaisen hyvin pitkään jatkuneesta talouden alavireestä huolimatta.

Nämä arviot kertovat totuudesta vain toisen puolen. Kilpailukyvyn suhteen Suomi on nimittäin täysin jakautunut. Olemme samaan aikaan sekä maailman huippua että pohjasakkaa.

Esimerkiksi World Economic Forumin vertailussa Suomen sijoitus kokonaiskilpailukyvyn suhteen on kahdeksas 140 valtion joukossa. Tämä tulos lasketaan kaikkiaan kahdestatoista alamuuttujasta. Niistä Suomi on maailman huippua terveyden ja peruskoulutuksen sekä julkisia instituutioita ja korruptiota kuvaavilla sektoreilla.

Toisaalta samaan aikaan Suomi on samaisessa vertailussa palkkojen joustavuuden osalta koko vertailun huonoin. Samalla mittarilla Viro on ykkönen. Lisäksi muissa talouden toimintaedellytyksiin nopeasti vaikuttavissa kilpailutekijöissä me jäämme pahasti alakynteen. Näihin vertailukohtiin kuuluvat byrokratian, sääntelyn ja hallinnon vaikutukset työnteon kannustavuuteen, kyky houkutella uusia investointeja, yritysten perustamiskustannukset ja työhön kannustava verotus.

Nämä ovat kiistattomia suomalaisen työn kilpailukykyä haittaavia tekijöitä. Ongelma on todellinen, eikä sitä voida korjata opposition epämääräisillä ehdotuksilla elvytyksestä tai vientivetoisen kasvun haikailusta. Vertauksena Suomea voisikin kuvata isolla moottorilla kulkevaksi autoksi, jonka nykyiset moottorin ja ohjauksen säädöt estävät täyden suorituskyvyn. Silti auto kuluttaa edelleen yhtä paljon kuin jos sillä ajettaisiin huippunopeutta. Tässä on viime kädessä myös vastaus siihen ulkomailla usein kuultuun kysymykseen, miksei maailman fiksuimpia koululaisia kouluttava Suomi pärjää tätä paremmin yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa.

Ainoa väylä Suomelle palata edellisten vuosikymmenten kasvun vauhtiin on lisätä talouden vapautta sekä keskinäistä luottamusta. Käytännössä se tarkoittaa normien ja sääntelyn tarkistamista yrittäjien ja kansalaisten hyväksi. Tästä syystä nykyinen hallitus on lähtenyt ennakkoluulottomasti uudistamaan niin työmarkkinoita kuin yritysten sääntely-ympäristöä kasvua tukevaan suuntaan. Merkittävin uudistus tähän mennessä on ollut hallituksen esitys kauppojen aukiolon vapauttamisesta.

Lisää kuitenkin kaivataan. Ulkomaalaisten halua investoida Suomeen helpottaisi esimerkiksi se, että meillä nykyinen jopa kaksi vuotta kestävä ympäristölupaprosessi saataisiin painettua lähemmäksi eurooppalaista keskiarvoa. Välineet tähän ovat olemassa viime vaalikauden lopulla julkaistussa ministeri Lauri Tarastin selvityksessä. Isoja tekoja meiltä kaikilta vaatisivat myös liian tehottomasti toimivat asuntomarkkinat, jotka varsinkin kaupunkikeskuksissa muodostavat kasvun pullonkaulan. Kaavoitusta pitää vauhdittaa ja rakentamista kaikin tavoin helpottaa. Yritysten halua investoida Suomeen helpottaisi myös aito kokeilemisen kulttuuri.

Yritysten ideoita esimerkiksi palveluiden tuottamisesta palvelusetelin kautta ei pitäisi ylenkatsoa. Sama pätee myös muun muassa alkoholisääntelyyn, jossa poikkeuksellisen tiukoilla normeilla on estetty monien työpaikkojen syntyminen kauppaan, ravintola- ja matkailualoille sekä maaseudun pientuotantoon.

Kaiken lamauttavaan säätelyyn meillä ei ole enää varaa. On aika luottaa itseemme. On aika vapauttaa Suomi kasvuun.