KAASUA NORMINPURKUUN, HALLITUS
Politiikka tunnetusti on mahdollisuuksien taidetta. Parhaimmin tunnetusti pärjäävät ne, joilla joustavuutta riittää. Vanha pelin politiikan sääntö, jonka mukaan toisessa tilanteessa on järkevämpää tehdä toisenlaista politiikkaa kuin toisessa, pätee edelleen.
Myös Sipilän hallituksessa pelin politiikka on näkynyt. Samalla hallituspuolueet ovat tietoisesti tai tietämättään rajanneet itseään marginaaliin monessakin uudistusta kaipaavassa asiassa. Käänteet työmarkkinapolitiikassa viimeisen vuoden aikana lienevät tästä paras esimerkki.
Muutamissa asiakokonaisuuksissa Sipilän hallitus on kuitenkin saavuttanut tavoitteensa. Yksi niistä on ehdottomasti kärkihankkeena oleva normien sujuvoittamisen ja paremman sääntelyn kokonaisuus. Kansankielellä kyse on norminpurusta.
Kauppojen vapaampi aukiolo tai taksilupakäytäntöjen uudistaminen osana liikennekaarta ovat näyttävimmät esimerkit hallituksen tahtotilasta. Pelkästään nämä suomalaisten arkea ja talouden toiminta-alaa lisäävät uudistukset ovat jo luoneet tai tulevat yhä luomaan tuhansia uusia työpaikkoja. Jokaista niitä tarvitaan Suomen talouden suunnan kääntämisessä.
Hallinnollisesti isoin muutos edelliseen on ollut se, että Sipilän hallituksen säätämien lakien tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan erityisessä arviointineuvostossa. Tuloksia myös tässä on saatu aikaan. Viimeksi viime viikolla arviointineuvoston lausunto hallituksen esityksestä maankäyttö- ja rakennuslain uudistamiseksi vahvisti kentältä pitkin kesää tulleen kritiikin esityksen virkamiesnäkökulmaa suosivasta yksipuolisuudesta.
On toivottavaa, että näin selvän tuomion jälkeen lakiehdotusta muutetaan hallitusohjelmassa kaavoituksen ja rakentamisen sääntelyn keventämistä sisältävään suuntaan. Järkevämpi sääntely muun muassa parkkipaikkojen tai väestönsuojien rakentamisen suhteen tiputtaa ihmisten maksamia asuntomenoja.
Toisaalta vastapainoksi myös vastustus normitalkoita kohtaan on lisääntynyt. Monille hallituspuolueidenkin edustajille meno on ollut liikaa, vaikka normitalkoita on toteutettu toden teolla vasta runsas vuosi.
Hallituksen eduskuntaryhmien välillä sovitun alkoholilain kitsaasti etenevä uudistus tai apteekkialan edelleen tekeillä oleva uudistusprosessi ovat esimerkkejä tästä. Molemmat helpottaisivat suomalaisten arkea ja näkyisivät lisätulona niin kansalaisten kuin valtion lompakossa.
Uudistusten vastustamisten syyt ja motiivit ovat moninaisia, mutta nykytilasta hyötyvien intressitahojen vaikutusta ei voi tässä yhteydessä väheksyä. Siksi harvojen etuoikeudet on ollut helppo asettaa monien oikeuksien edelle.
Itse kuitenkin katson Suomen tilanteen olevan niin vakava, että kaikki käytössä olevat keinot uuden työn luomiseksi on otettava käyttöön. Käytännössä tämä tarkoittaa Suomen uudistamista tähän aikaan sopivaksi.
Siinä normienpurulla on nyt ja tulevaisuudessa keskeinen tehtävä. Toisin sanoen – kaasua normienpurkuun, hyvä hallitus!