IKÄÄNTYVÄ SUOMI TARVITSEE YHTEISÖLLISTÄ ASUMISTA

Suomessa oli vuonna 2012 noin miljoona yli 65-vuotiasta henkilöä. Perinteisten eläke- ja palvelulupausten ympärillä käydyn keskustelun alle on jäänyt aihe, jonka yhteiskunnallinen merkitys on kenties suurin. Kyse on asuntopolitiikasta ja sen kehittämisestä ikääntyvän Suomen tarpeisiin.

Tarvetta asian avoimelle käsittelylle kyllä olisi. Väestöennusteen mukaan Suomessa on 2030-luvulle tullessa 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Heistä vähintään 85 vuotta täyttäneitä tulee olemaan yli 225 000 henkilöä.

Lähtökohta seniorien asuntopolitiikan kehittämiselle on jo pitkään ollut kotona tai kodinomaisessa ympäristössä asuminen mahdollisimman kauan. Tätä ovat tukeneet niin seniorit kuin lähes kaikki poliittiset puolueemme. Yhtä mieltä kaikki puolueet ovat olleet myös siitä, että hoitoa ja palveluasumista on oltava tarjolla, kun sitä tarvitaan.

Yhdessä sovitun poliittisen tavoitteen toteuttaminen merkitsee sitä, että seuraavan 15 vuoden aikana meillä täytyisi olla yli miljoona senioreiden tarkoituksiin sopivaa kotia. Monet asiantuntijat ovat pitäneet tämän tavoitteen saavuttamista näin lyhyessä ajassa vähintäänkin haastavana.

Vaikka haaste on suomalaiselle yhteiskunnalle iso, ei se ole mahdoton. Yhteisölliset senioriasunnot asumisoikeustaloissa palvelujen lähellä ovat yksi ratkaisumalli odotettavissa olevan asuntoremonttitarpeen pienentämiseksi sekä turvallisen kotona asumisen kasvattamiseksi.

Kyseessä ei ole siis perinteinen palvelutalo, mutta ei myöskään vanhusten yksinäisyyttä luova omistusasumisen muoto, vaan jotain siltä väliltä. Jokainen asukas voi määrittää kuntonsa mukaan sen, kuinka paljon yhteisiä tai lähellä olevia palveluita käyttää. Kuitenkin elämistä voi jatkaa tarvittaessa myös omassa rauhassa ja ennen kaikkea omassa kodissa.

Kyseinen asumismuoto on erittäin haluttu eläkeläisten keskuudessa. Esimerkiksi Jyväskylässä yhteisöllisten senioriasuntojen pioneerin Varttuneiden asumisoikeusyhdistys Jason asuntoihin tulijoita riittää niin paljon kuin yhdistys pystyy uusia kohteita avaamaan.

Merkittävänä kantona kaskessa ovat valtiovallan tähän toimintaan tarjoamat kannustimet, jotka ovat viime vuosina olleet nopeiden muutosten kourissa. RAY:n tuki on vähenemässä ja ARA:n rahoitussuunnitelmista tähän tarvittavat tuet puuttuvat ja esimerkiksi Jason tärkeälle toiminnalle on jouduttu hakemaan viimeisten vuosien ajan kansanedustajien avulla ministeritason tukea. Onneksi tähän asti ymmärrystä tälle toiminnalle on löytynyt.

Huhtikuussa aloittavan hallituksen asuntopolitiikan tärkeimpiä tehtäviä olisikin etsiä keinot nykyisen poukkoilevan tilanteen rauhoittamiseen. Samalla hallitus voisi etsiä keinoja sille, miten Jyväskylän Jason tyyppistä toimintaa voitaisiin jatkossa edistää myös muilla paikkakunnilla yli miljoonan seniorimme hyväksi.