MAHDOLLISUUDET LIIKUNNAN HARRASTAMISEEN TURVATTAVA

Suomalaisten liikkumisessa on havaittavissa valitettavasti suurta eriytymistä – osa väestöstä liikkuu paljon ja monipuolisesti, osa taas ei harrasta liikuntaa lainkaan. Varsinkin lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien yhdenvertaisuuden varmistaminen on tärkeä kysymys ja osa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista.

Lapsena tai nuorena omaksuttu liikunnallinen elämäntapa säilyy usein koko aikuisiän aina vanhuuteen asti ja lisää merkittävästi, sekä yksilön omaa, että laajemmin koko väestön hyvinvointia. Tätä olen pyrkinyt tuomaan vakavasti esille vaaliteemoissani, puheissani ja teoissani jo vuosia.

Harrastusten kohonneiden kustannusten tiedetään nyt jo valtakunnallisestikin olevan yksi keskeisistä syistä lasten ja nuorten liikkumisen vähentymiselle. Harrastamisen lopettaminen tai aloittamatta jättäminen lapsena vauhdittaa osaltaan terveys- ja hyvinvointierojen kasvua ja estää liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Ministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti työryhmän etsimään keinoja liikuntaharrastusten kustannusten alentamiseksi.

Työryhmä havaitsi, että harrastamisen kohonneet kustannukset ovat tärkeä, mutta vain yksi syy lasten liikkumattomuuteen, ja ettei kaikki liikunnan harrastaminen suinkaan ole kallista. Pienituloisissa perheissä kuitenkin jo pienetkin harrastamisen kustannukset voivat muodostua esteeksi. Ryhmä esitti konkreettisiksi keinoiksi laskea harrastamisen kustannuksia esimerkiksi lisäämällä kuntien maksuttomia liikuntatiloja lapsille sekä nuorille.

Pienituloisimpien perheiden osalta lasten edellytykset olisi turvattava kohdennetuilla toimeentulotuilla, joiden perusteet olisivat yhdenmukaiset kaikissa kunnissa.

Lajiliitoilta puolestaan edellytettiin monilajisuutta tukevia lisenssikäytäntöjä ja kilpailujärjestelmien uudistamista turnausmuotoisiksi varsinkin pienimpien junioreiden matkustamisen vähentämiseksi. Näitä olen itsekin esittänyt ratkaisuiksi.

Kustannusten hillitsemistalkoissa myös seuroilla on iso vastuu. Työryhmä toivoi seurojen lisäävän harrastemuotoisen liikunnan tarjontaa, johon voisi osallistua esimerkiksi vaikka vain 1–2 kertaa viikossa. Valtiolta puolestaan toivottiin vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön tukemista keventämällä säädöksiä ja säilyttämällä vapaaehtoistyön verottomuus jatkossakin.

Työryhmän esittämät tavoitteet on nyt saatava kirjauksista konkretiaan. Hallitus haluaa tukea vapaaehtoistoiminnan elinvoimaisuutta purkamalla ja selkeyttämällä tarpeetonta säätelyä. Tästä on jo alustavasti sovittu normienpurkuryhmässä ja sittemmin hallituksen strategia-istunnossa. Myös tietoisuutta työttömien mahdollisuudesta tehdä vapaaehtoistyötä työttömyysturvaa menettämättä on lisättävä.

Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oltava mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen. Vastuuta tästä ei voi toki yksin sysätä seura- tai järjestökentälle. Myös kouluilla on merkittävä vastuu lasten liikunnasta ja harrastustoiminnasta. Hallituksen ”tunti liikuntaa päivässä” -kärkihanke tukee osaltaan harrastamisen yhdenvertaisuutta. Haluamme myös varmistaa jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuuden omaksua liikunnallinen elämäntapa levittämällä Liikkuva koulu -konseptin kaikkiin Suomen kouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin sekä tukemalla koulujen pihojen kehittämistä liikuntaan innostaviksi.