YLIVELKAANTUMISEN HOITOON UUSIA VÄLINEITÄ

Suomen sitkeän taloustaantuman aikana hallitus toisensa jälkeen on etsinyt maallemme uusia kasvun lähteitä. Matkan varrella hyviäkin päätöksiä on saatu aikaan. Muun muassa kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on luomassa Suomeen arviolta 2 500 uutta työpaikkaa. Vastaavasti edellisen hallituksen aikana tehty mittava yhteisöveron alennus näkyy nyt Keski-Suomessa muita maakuntia vireämpänä kasvuna.

Toisaalta kansantaloudessamme on edelleen paljon haasteita. Yksi tällainen on suomalaisten ylivelkaantuminen, josta Keskisuomalainenkin uutisoi muutamia päiviä sitten. Tilastokeskuksen tuore tilasto kertoo siitä karua tarinaa. Sen mukaan jo noin 18 prosentilla kotitalouksista velkaantumisaste on yli 200 prosenttia ja yli 500 prosentin lukujakin on hämmästyttävän paljon. Yksilötasolla tarkastellen korkeimmat velkaantumisasteet ovat ikäryhmässä 25–44-vuotiaat.

Huolestuttavin uutinen on kuitenkin se, että suomalaisten ylivelkaantuminen on edelleen yleistymässä. Suomen Asiakastiedon mukaan maksuhäiriöisiä kuluttajia oli kesäkuun lopussa 372 800. Se on tämän tilaston ennätys. Kasvua viime vuodesta oli runsaat 12 500 henkilöä.

Suomalaiselle yhteiskunnalle ylivelkaantuminen on todellinen haaste monestakin syystä. Inhimillinen katastrofi se on ylivelkaantuneille itselleen. Ilman luottotietoja sähköisiin palveluihin tarvittavan verkkopankkisopimuksen solmiminen on hankalaa. Tämän lisäksi muun muassa asunnon vuokraamiseen tarvittavan kotivakuutuksen hankkiminen ilman samaisia luottotietoja on käytännössä mahdotonta. Tästä syystä monen kodittoman suomalaisen taustalta löytyy myös mittava ylivelkaantumisen historia.

Ylivelkaantuminen rasittaa myös monella tapaa Suomen kansantaloutta. Suorimmin se näkyy oikeuslaitoksen puolella käsiteltävien asioiden määrässä. Pikavippiuudistuksen jälkeenkin yli 80 prosenttia käräjäoikeuksien käsittelemistä riita-asioista liittyi tavalla tai toisella kansalaisten ja yritysten velanhoitoon. Jos edes osa näistä tapauksista voitaisiin välttää tai hoitaa muilla tavoilla, merkitsisi se automaattisesti yhteiskunnallisten ja inhimillisten resurssien säästymistä esimerkiksi muiden oikeusjuttujen hoitamiseen.

Toiseksi ylivelkaantuminen näkyy harmaana taloutena. Jos päällä on satoihin tuhansiin nouseva ulosottovaade, on ymmärrettävää, että työpaikkojen haku avoimilta työmarkkinoilta ei kiinnosta. Samalla yhteiskunta menettää merkittävän määrän verotuloja. Pimeästä työstä ei kartu myöskään sen tekijälle lakisääteistä eläkettä.

Ylivelkaantuneiden toinen vaihtoehto on jättäytyä yhteiskunnan tarjoamien tukien varaan. Esimerkiksi viime vuonna asumistukea saaneista noin 800 000 suomalaisesta iso osa oli myös ylivelkaantuneita. Jos tätä 1,4 miljardin euron vuosittaista menoerää halutaan hillitä, tulee yhteiskunnan löytää keinoja velkakurimuksessa taistelevien suomalaisten auttamiseksi.

Monia tehokkaita keinoja olisi myös tarjolla. Jo nyt velkakierteessä olevien auttamiseksi voitaisiin harkita erillistä hengähdystaukoa niille velallisille, jotka hakevat omaan tilanteeseensa aktiivisesti apua. Samalla niin kuntien kuin muidenkin toimijoiden velkaneuvontaa pitäisi reippaasti lisätä. Myös hyvän perintätavan edelleen kohtuullistaminen perintökulujen osalta helpottaisi edes pieneltä osin monen velallisen arkea.

Ennaltaehkäisevistä toimista kiireellisin olisi jo pari vuotta sitten ehdottamani positiivisen luottorekisterin luominen. Muualla EU:ssa se on laajasti käytössä ja sen ansiosta kuluttajien ylivelkaantumiseen on voitu puuttua meitä aiemmin.

Lisäksi kaikki keinot, joilla suomalaisten asumisen hintaa saataisiin alaspäin, vähentäisivät uusien ylivelkaantumistapausten syntymistä. Tilanne, jossa työssäkäyvän tuloista jopa 60 prosenttia menee asumisen kustannuksiin, ei ole kestävä.

Syksyllä talousasioista päättävän hallituksen pitäisikin miettiä uusia keinoja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisäämiseksi kasvukeskuksiin sekä keinoja asuntojen vuokraamisen tehostamiseksi. Yksi keino tässä voisi olla asunnon välivuokraukseen kohdentuva pääomaveron huojentaminen. Yhtä lailla hallitusohjelman liitteessä luetellut asuntopolitiikan toimet on myös viipymättä ja vesittämättä toteutettava, jotta rakentamiseen saataisiin vauhtia.

Keinoja siis on. Näitä on nyt mietittävä vakavasti, jotta tuhannet suomalaiset saisivat mahdollisuuden yhteiskunnassa mukana olemiseen.