TULEVAN HALLITUKSEN HAASTEET SÄILYVÄT

Värikäs poliittinen keväämme sai jatkoa helatorstain aattona, kun jo lähes varmoina uuden hallituksen puolueina mainitut SDP ja Vasemmistoliitto jättivät Säätytalolla jo kolmetoista päivää kestäneet hallitusneuvottelut taakseen. Tieto tuli meille kaikille yllätyksenä, joskaan ei shokkina, sillä niin kaukana olivat muutamien puolueiden näkemykset toisistaan. Loppupeleissä kyse oli kuitenkin ennen kaikkea siitä, millaisen talouspolitiikan linjan eri puolueet katsoivat parhaiten soveltuvan Suomen nykyisen taloustilanteen haasteisiin.

Politiikassa tärkein ja toimivin ohje menestykseen on noudattaa tiukkaa pelikuria, ankaraa työnteon kulttuuria välttäen tyhmiä jäähyjä sekä pitää oma pää puhtaana. Pelitilanteeseen ja käytettävissä oleviin pelaajiin sopimattomalla taktiikalla tai liiallisella riskinotolla omissa kolisee varmasti.

Tätä ohjetta noudattaen kokoomus asetti ennen vaaleja talouspolitiikassa tavoitteeksi sen, että Suomen finanssikriisin aikana valloilleen ryöpsähtänyt velkaantuminen pysäytetään ja että valtion talous saatetaan kestävälle pohjalle. Lisäksi puolue asetti vaaleissa kaksi kynnyskysymystä; heikoimmassa asemassa olevilta ei saa nykyisen niukkuudenkaan aikana leikata eikä työn verotusta tulisi uuden hallituksen ohjelmassa kiristää. Nyt käydyissä hallitusneuvottelujen ensimmäisellä kierroksella ensimmäisestä kynnyskysymyksestä saavutettiin yhteisymmärrys, sen sijaan toisesta peli vihellettiin poikki.

Kariutuneissa neuvotteluissa kokoomus piti tärkeänä sitä, että tiukasta talouspoliittisesta tilanteesta ja talouden sopeuttamistoimista huolimatta, tulevan hallituksen ohjelmassa kasvun edellytykset ja kasvun moottorit pidetään kunnossa.

Neuvottelut kulminoituivat lopulta kysymykseen arvonlisäveron tasosta, jonka korottamiseen edes yhdellä prosenttiyksiköllä ei vasemmistopuolueissa ollut valmiutta ryhtyä. Tilalle SDP ja Vasemmistoliitto esittivät suoria tai välillisiä korotuksia ansiotulojen verotukseen.

Tällaiseen talouspolitiikkaan kansantaloutemme kannalta kriittisellä hetkellä ei ole järkevää lähteä. Se olisi sama kuin ottaisi tyhmän jäähyn, varsinkin tässä nykyisessä tilanteessa, jossa väestön eläköityminen jo muutoinkin verottaa meidän maalintekotaitomme kansainvälistä kilpailukykyä. Valtiontaloutemme voidaan vakauttaa ja heikoimmassa asemassa olevien tilannetta lievittää vain, jos onnistumme haastavista lähtökohdista huolimatta luomaan uutta yrittäjyyttä ja työpaikkoja. Tavoitteessa onkin tulevan hallituksen suurin haaste.

Alkuvaiheen dramatiikan jälkeen media on ollut täynnä erinäisiä spekulaatioita siitä, miten tästä jatketaan edelleen, vai jatketaanko ollenkaan. Vastausta tähän ei tällä hetkellä kukaan vielä tiedä.

Toivottavasti olemme huomattavasti viisaampia ensi viikolla, kunhan ensin me kaikki poliittiseen päätöksentekoon osallistuneet tahot vedämme ensin henkeä aikalisällä kuluneiden kahden viikon tapahtumista.