SUOMALAISTEN DIGITAIDOT KUNTOON

Suomalainen työelämä muuttuu kovaa vauhtia. Digitaalisuus, siihen liittyvät sovellutukset ja toimintatavat sekä sähköiset työkalut arkipäiväistyvät. Oikein käytettynä ne myös helpottavat työtehtävien hoitoa ja parantavat työn tuottavuutta.

Työtehtävien, hallinnon ja monen muun elämänalueen sähköistyminen voi kuitenkin myös asettaa ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, millaisella tasolla digitaidot ovat. Erityisesti erot sukupolvien välillä voivat olla isoja. Se, mikä nuoremmalle sukupolvelle on mutkatonta ja itsestään selvää, voi olla vanhemmille täyttä hepreaa.

Puutteelliset taidot voivat vaikeuttaa työllistymistä ja arkisten asioiden hoitamista. Ja, mikä hälyttävintä, tähän ryhmään kuuluvien määrä kasvaa vuosi vuodelta. Ajurina tässä on nopeasti kehittyvä teknologia.

Jo nyt esimerkiksi lääkärissä asiointi, kirjastolainojen uusiminen, henkilökohtainen maksuliikenne ja ostaminen tapahtuvat yhä useammin verkossa. Kun toimintatavat muuttuvat, tarvitaan uusia tietoja ja taitoja.

KYSE EI OLE mistään marginaali-ilmiöstä. Aikuisten Pisa-tutkimus, PIAAC kertoo, että suomalaisista aikuisista jopa 600 000:lla on puutteita aivan perustason digitaidoissa. Puutteita esiintyy muun muassa kriittisessä lukutaidossa ja kyvyssä etsiä ja arvioida löytämäänsä verkosta.

Pari vuosikymmentä sitten kouluista ja ATK-kursseilta hankitut taidot eivät enää riitä uusien välineiden hyödyntämiseen päivittäisessä elämässä. Osittain tästäkin syystä Suomi on ollut hitaasti hiipumassa kansainvälisissä digitalisuutta mittaavissa maavertailuissa. Tähän muun muassa kiinnitettiin ansiokkaasti huomiota Keskisuomalaisen (7.6.) pääkirjoituksessa.

Päättäjät eivät kuitenkaan ole seisoneet tumput suorina tämän haasteen edessä. Hallitus teki viisaasti päättäessään myös digitaitoihin panostamisesta osana osaavan työvoiman saatavuutta parantavia toimenpiteitä.

Digiaikakauden taidot -ohjelman tehtävänä on vahvistaa aikuisten digitaitoja ja ehkäistä tätä kautta eriarvoisuutta. Vapaan sivistystyön toimijoiden kautta toteutettavassa 7 miljoonan euron ohjelmassa kynnys on matalalla. Tervetulleita mukaan ovat kaikenikäiset, joilla on heikot perustaidot sekä puutteita esimerkiksi monilukutaidossa tai digitaidoissa.

TÄSTÄKIN HUOLIMATTA lisää toimia tarvitaan erityisesti tietoturvahaasteiden voittamiseen. Katse kääntyy tällöin valtion ohella esimerkiksi suomalaisiin tiedotusvälineisiin, jotka ovat tehneet mielestäni erinomaista työtä informaatiovaikuttamisen ja valeuutisten aiheuttamien yhteiskunnallisten epävarmuuksien lievittämisessä. Tätä työtä on syytä edelleen jatkaa ja kehittää.

Toinen akuutimpi tietoturvahaaste on sosiaalisen median lainalaisuuksien tekeminen jokaiselle suomalaiselle tunnetuksi. Niin vaivaton kuin some-maailma onkin, siihen liittyy myös ikävämpiä lieveilmiöitä, joista räikeimmät ovat erilaiset identiteettivarkaudet tai luottamuksellisten tietojen väärinkäyttö. Esimerkiksi vuosi sitten noin 33 000 suomalaista joutui identiteettivarkauden uhriksi. Jokainen tämän kokenut tietää kuinka vaikeaa identiteettivarkauksien selvittäminen, saati oman identiteetin hankkiminen voi olla.

Tehokkain tapa näiden lieveilmiöiden vähentämiseksi on taata jokaiselle suomalaiselle sellaiset taidot, että he pystyvät huolehtimaan omasta tietoturvastaan ja asioimaan samalla verkossa sujuvasti. Mitä parempia meidän medialuku- ja sometaitomme ovat, sitä paremmin pystymme myös kansakuntana vastaamaan digitalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin. Suomalaisten digitaitojen kuntoon saattaminen pitää olla meidän yhteinen tehtävämme.