REILU SUOMI RAKENTUU HISTORIAN OPETUKSILLA
Tähän viikkoon on sijoittunut kolme tärkeää päivää. Tärkein niistä oli itsenäisyyspäivä. Tänä vuonna sen vietossa korostuivat historian kunnioitus ja siitä oppiminen. Peruste sille on selvä. Historiamme vaikeimmasta murhenäytelmästä eli sisällissodasta on kulunut vuosisata. Sodan vaikutukset näkyvät edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tapa, jolla sisällissotaa on tämän vuoden mittaan käsitelty, on ollut onnistunut. Siinä ovat yhdistyneet avoimuus ja maltti. Haavojen auki repimisen sijasta puheenvuoroissa on keskitytty enemmän siihen, miten Suomi löysi eheyttämisen tien. Talvisotaan suomalaiset lähtivät yhtenä rintamana vain 21 vuotta repivän sisällissodan päättymisen jälkeen.
Tie tähän oli kaikkea muuta kuin helppo. Päättäjiltä tarvittiin viisautta hakea sopua ja rakentaa vahvoja instituutioita, jotka toiminnallaan ansaitsivat kansalaisten luottamuksen ja tuen. Vain siten oli mahdollista rakentaa yhteiskunta, joka tuntui kaikille kodilta ja jota haluttiin puolustaa.
Tilausta eheyttävälle politiikalle on myös tämän päivän Suomessa. Muutoksien maailmassa tarvittaisiin nyt visioita siitä, miten tämän kaiken keskellä suomalaiset pärjäävät.
Oman haasteensa asettaa vielä se, että esitettävien visioiden pitäisi olla taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä. Tänäkin syksynä kuullut vaihtoehdot monista puolueista eivät ikävä kyllä ole sitä olleet. Tulevien sukupolvien piikkiin otettavat lisävelkamiljardit on aina perusteltava, vaikka ne kuinka nimeäisi kauniisti tulevaisuusinvestoinneiksi.
Itsenäisyyspäivän aattona vietettiin puolestaan päivää, johon mennessä hallituksen piti toimittaa eduskunnalle kaikki vielä tällä vaalikaudella käsiteltävät lakiesitykset. Tämän hallituksen ”parasta ennen” –päivän jälkeen vaalien lähtölaskenta alkaa toden teolla. Samalla se avaa mahdollisuuden arvioida hallituksen onnistumista työssään.
Selkeitä onnistumisia hallitukselta ovat olleet talouden suunnan kääntäminen positiivisempaan suuntaan ja työllisyyden vahvistaminen. Velkaantumisen vuosivauhti on saatu painettua vaalikauden alun lähes viidestä miljardista eurosta reiluun yhteen miljardiin. Työllisyys on puolestaan parantunut 120 000 henkilöllä, ja hallituksen tavoite 72 prosentin työllisyysasteesta on toteutunut. Tuleva eduskunta pääsee aloittamaan työnsä selvästi paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin nykyinen pääsi.
Toivomisen varaa sen sijaa on ollut hallituskaudelle asetettujen isojen rakenteellisten uudistusten puolella. Ratkaisut sote-uudistuksesta ovat vielä kesken. Perhevapaiden uudistamisessa tai paikallisen sopimisen lisäämisessä tavoitteita puolestaan ei saavutettu, ja ensi keväällä aloittavalla eduskunnalla ovat päätökset näistä vielä edessään.
Tulevalla hallituksella yksi tärkeimmistä tehtävistä on nykyisen talouskasvun ylläpito. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Siitäkin huolimatta, että nykyinen hallitus on pitänyt kiinni menokurista ja tehnyt monien vastustamia säästöjä, velkaannumme edelleen. Valtiontalouden tarkastusvirastokin arvioi aiemmin tällä viikolla, että säästäväistä linjaa on pakko jatkaa. Nykyisten ennusteiden mukaan tasapainoon päästään vuonna 2021, jos nykyinen talouskuri pitää.
Toistaiseksi ei vastuullisen talouslinjan taakse ole löytynyt kovasti tukea. Kisaa on käyty vain siitä, kuka tekee suurimpia lupauksia. Presidentti Niinistön valtiopäivien avajaispuheessa esittämä pelko talouden käänteen tulkitsemisesta uudeksi normaaliksi on toteutumassa. Olemme vasta kohtaamassa eläköitymisen kovimmat paineet ja vieläpä valmiiksi velkaisina. Tässä tilanteessa jotkut poliittiset voimat vaikeuttavat Suomen tilannetta entisestään tekemällä suuria mutta ikävä kyllä katteettomia lupauksia. Valtaan ei pitäisi pyrkiä hinnalla millä hyvänsä.
Kolmas tärkeä päivä on tänään, jolloin Kansallisen Kokoomuksen perustamisesta tulee kuluneeksi 100 vuotta. Vuosikymmenten mittaan myös monet keskisuomalaiset ovat olleet rakentamassa parempaa Suomea Kokoomuksen kautta. Sitä on paikallaan tänään juhlia.