POHJOISMAISEN YHTEISTYÖN UUSI MISSIO: PUOLUSTETAAN AVOIMIA YHTEISKUNTIAMME

Elämässä ja politiikassa kriisit kehittävät toiminnan suuntaa. Vastoinkäymisten ja tappioiden hetkellä usko itsemme voi olla koetuksella, vaikka tosiasiassa ja ajan kuluessa nämä kokemukset muuntuvat yhä suuremmiksi voimavaroiksi.

Pohjoismaiden avoimelle yhteiskuntarakenteelle tällainen kriisin ja kasvun paikka oli viime heinäkuun käsittämättömät terroriteot Norjassa. Tämä kävi selkeästi ilmi Oslossa 20.-21.9. järjestetyssä Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa, johon osallistuin koko konservatiiviryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa.

”Kriisin aiheuttaman välittömän reaktion jälkeen pohjoismaiden yhteenkuuluvuus on mielestäni vahvistunut. Myös viesti muille maille ja maailmalle on selvä. Poliittista käpertymistä sisäänpäin ei tule, eikä ole tulossa. Pidämme kiinni pohjoismaisista avoimesta yhteiskunnasta ja demokratiasta. Vaikka Norjassakin puhutaan myös valvonnan lisäämisestä, tapahtuma itsessään ei tule vaikuttamaan siihen.” Näin totesi meille Norjan oikeusministeri Knut Storberget, joka kommentoi parlamentaarikoille Norjan hallituksen toimintaa kesän terroritekojen jälkeen. Ministerin kanssa tästä voi olla vain samaa mieltä.

Parhaimmillaan Norjan kauheat tapahtumat voivat olla uusi pohja Pohjoismaiselle yhteistyölle. Kohta 60 vuotta täyttävä Pohjoismaiden neuvosto on ollut identiteettikriisissä liian pitkään. Uusi missio Pohjoismaiden neuvostolle voisi olla pohjoismaisen avoimen yhteiskunnan puolustaminen maailmanlaajuisesti.

Myös Pohjoismaisia yhteistyörakenteita tulisi uudistaa radikaalisti. Nykyinen malli raskaine valiokuntineen on tullut tiensä päähän. Yhteistyötä rahoittavien pohjoismaiden kansalaisten tulee saada konkreettista vastinetta panostuksilleen. Tässä mielessä Oslossakin esillä olleet ehdotukset yhteistyön uudistamisesta ovat oikean suuntaisia. Yhteistyöstä tulee tehdä nykyistä vielä ketterämpää ja tehokkaampaa.

Lisäksi Pohjoismaisessa yhteistyössä tarvitaan meidänkin ryhmämme korostamaa rohkeutta elää tässä päivässä. Valiokuntien tilalle voitaisiin hyvin nostaa uusia, nopeaa reagointia tarvitsevia teemoja, joissa yhteistyöllä olisi kiistatta mahdollisuus saavuttaa uutta lisäarvoa. Tällaisia aiheita ovat viime vuosina olleet monet elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin liittyvät asiat. Rajaesteet eivät vuosikymmenien ponnisteluista huolimatta ole poistuneet, vaan lukuisat erot lainsäädännössä ja käytännöissä yhä rajoittavat, jopa estävät, sekä inhimillistä että kaupallista kanssakäymistä Pohjoismaissa.

Rohkeutta yhteistyöhön kaivataan myös meillä Suomessa. 2010 – luvun kansainvälisillä pelikentillä ei taitavinkaan maa pärjää yksin. Avoimina, demokraattisina hyvinvointiyhteiskuntina meidän viiteryhmämme on eri kielipohjista huolimatta selkeä. Siksi on meidän etumme jatkaa syvenevää yhteistyötä neljän muun samanmielisen ja avoimen hyvinvointiyhteiskunnan kanssa, sillä meidät viisi maata nähdään jo rajojemme ulkopuolelta yhtenä suurena perheenä.