PERUSKOULUT TUKEMAAN MONIPUOLISTA OPPIMISTA

Kuluvalla viikolla monissa kodeissa vietetään koulujen päättäjäisiä. Kevätjuhlissa kuullaan useita puheita, joissa muistellaan menneitä työnteon viikkoja ja iloitaan opintonsa päättävien kanssa. Joukkoon varmasti myös mahtuu puheita siitä, mihin suomalaista peruskoulua olisi järkevää tulevina vuosina viedä.

Perusteet tälle ovatkin selkeät. Menestyksemme PISA-tutkimuksessa on valitettavasti ollut jo muutaman vuoden laskusuunnassa. Tutkijoiden mukaan tähän on syynä karu tosiasia siitä, ettei tarjolla oleva peruskoulu enää vastaa koko ikäluokan tarpeisiin. Oppilaskohtaiset erot ovat suuret ja peruskoulussa viihtyvät erityisen heikosti pojat. On selvää, että tällä tiellä emme voi kovin kauaa jatkaa.

Suomalaista peruskoulua onkin muutettava siten, että se tukee entistä paremmin erilaisia tapoja oppia. Tutkimuksissa on selvinnyt muun muassa se, että esimerkiksi peleistä innostuneet pojat voivat olla huippuja englannissa, mutta eivät halua tätä taitoa käyttää perinteisillä oppitunneilla. Isoin haaste mutta myös mahdollisuus onkin siinä, miten näitä mm. uuden teknologian mukanaan tuomia oppimiskokemuksia voitaisiin hyödyntää osana suomalaista perusopetusta.

Isossa roolissa tarvittavan muutoksen tekemisessä ovat luonnollisesti opettajat. Meidän opettajiemme ammattitaito on kansainvälisesti vertaillen huippuluokkaa. Lisäksi useat heistä haluavat kehittää omaa osaamistaan myös omalla ajallaan. Silti erityisesti uuden teknologian soveltamisessa opetuksessa meidän opettajilla on kirittävää. Siksi olisi tärkeää, että opettajien laajasti käyttämässä täydennys- ja jatkokoulutuksessa myös näiden taitojen ja kykyjen opettamiseen riittäisi voimavaroja.

Toinen erilaista oppimista tukeva muutos olisi opetusmenetelmien reivaaminen meilläkin entistä osallistuvampaan suuntaan. Vaikka opetusmenetelmien uudistamisessa meilläkin on otettu viime aikoina isoja harppauksia erilaisuutta tukevaan suuntaan, silti muista maista tutulle pohdiskelevalle opetusmallille ei tunnu löytyvän tilaa. Monille nykyjärjestelmästä syrjään jäävälle juuri yhdessä oppiminen parantaisi paitsi oppimistuloksia myös yleistä kouluviihtyvyyttä.

Osallistuvampi opettaminen parantaisi myös pitkällä tähtäimellä meidän asemaamme globaalissa kilpailussa. Nykypäivän keskinäisriippuvaisessa maailmassa pärjäämiseen tarvitaan tiedon ohella sen oikeanlaista soveltamista. Paras tapa tämän niin sanotun sosiaalisen pääoman kartuttamiseksi on kiinnittää siihen huomiota riittävän aikaisessa vaiheessa. Se, että PISA-menestyksemme ei ole muuttunut tätä suuremmaksi hyvinvoinniksi, kertoo, että tässä asiassa me olemme ikävä kyllä pahasti takamatkalla.

Suomi ja suomalainen yhteiskunta ovat isojen muutosten edessä. Niistä selvitäksemme meidän on uudistauduttava, eikä peruskoulumme ole siitä poikkeus. Nyt meillä on aika tukea erilaista oppimista peruskouluissamme. Kunhan uskallamme uudistua, niin Suomi menestyy jatkossakin.