ONKO GLOBALISAATIOSTA RIIPPUVAISELLA SUOMELLA VARAA OLLA VERKOTTUMATTA VIELÄ AKTIIVISEMMIN?
Sosiaalinen globalisaatio on edennyt viime vuosina nopeaa tahtia. Sen on mahdollistanut tiedonvälitykseen liittynyt vallankumous Interneteineen, Facebookeineen ja Twittereineen. Samalla sosiaalisen median esiinmarssi on merkinnyt yksilöiden poliittisen vallan kasvua suhteessa erityisesti päättäjiin nähden.
Tahtoessaan sosiaalisessa verkossa toimivat yksilöt voivat haluamassaan roolissa, kansalaisina, kuluttajina, yrittäjinä tai aktivisteina muuttaa maailmaa valitettavasti entistä helpommin. Vaatimuksena globaaliin vaikuttamiseen on paitsi uuden teknologian hallinta, mutta erityisesti kyky hyödyntää ja hallita sosiaalisia verkostoja.
Sosiaalisen globalisaation edetessä entistä syvemmälle ja nopeammaksi vaatimukset yksilöiden verkottumiskykyyn tulevat entisestään kasvamaan tuoden muutoksia eri valtioiden välisiin voimasuhteisiin globaalissa kilpailussa. Ne maat, jotka panostavat kansalaistensa verkostoitumiskyvyn ja halun kasvattamiseen tulevat jatkossa menestymään. Toisaalta maat, joissa sosiaalisen globalisaation kansalaistaidot sivuutetaan tulevat näkemään oman vaikutusvaltansa vähenevän taloudellisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin mahdollisuuksien kaventuessa.
Kysymykseen siitä, kumpaan leiriin Suomi tulee päätymään, ei vielä saada vastausta. Suomen etuna sosiaalisen globalisaation tuomien potentiaalien hyödyntämisessä on toki laajaa kansainvälistä tunnustusta saanut peruskoulujärjestelmä ja maamme hyvät kokemukset globalisaatioaallon ensivaiheista. Toisaalta suomalaisten yliopistojen pysyttäytyminen poissa vuosittain julkaistavista kansainvälisten huippuyliopistojen vertailulistojen kärjestä, osoittaisi selkeää tarvetta suomalaisten verkottumiskyvyn parantamiseksi.
On selvää, että Suomen kaltaisessa globalisaatiosta hyvinvointinsa ammentavassa yhteiskunnassa sosiaalisen globalisaation haasteet tulee ottaa lähitulevaisuuden koulutuspolitiikassa vielä nykyistä paremmin huomioon. Huippuunsa hiottujen tiedollisten ominaisuuksien ohella suomalaisille koululaisille, opiskelijoille ja kansalaisille tulee taata myös riittävät taidot muuntaa erinomaiset lähtökohdat pysyväksi taloudelliseksi ja yhteiskunnalliseksi hyvinvoinniksi.