NYKYINEN TALOUSTILANNE VAATII VAPAAMPAA KAUPPAA

Suomen ja maailman taloudessa eletään vaikeita aikoja. Suomessa valtio jatkaa jo tehdyistä sopeutustoimista huolimatta velkaantumistaan 7,1 miljardilla eurolla vuonna 2012. Euroopassa uhkana on valtioiden velkakriisien muuttuminen kaiken kasvun hyydyttäväksi luottolamaksi.

Myös globaalilla tasolla edessä on vaikeita aikoja. Länsimaiden ylivelkaantuminen jatkuu nopeasti vaurastuneen Kiinan rahoittamana. Vastaavasti Kiina omalla valuutta- ja kauppapolitiikallaan pitää yllä maailmankaupan epätasapainoa.

Tällä hetkellä helpompaa onkin nimetä keinoja, joilla Suomen, Euroopan ja maailman talous saadaan nopeasti lamaan. Puheet joidenkin euroalueen maiden erottamisesta rahaliitosta tai päätökset, joilla yhteisvaluutan pelastamista vaikeutetaan, lienevät niitä kaikkein tehokkaimpia markkinoiden luottamuksen kadottajia. Sen sijaan vaikeampaa on listata niitä keinoja, joilla maailman talous voidaan nostaa ulos nykyisestä haastavasta tilanteesta.

Varmaa on ainoastaan se, että vain pitämällä maailman markkinat avoimina sekä Suomella, Euroopalla ja maailmalla on mahdollisuus selvitä edes säällisesti tulevien vuosien haasteista. Tämän me kaikki olemme oppineet kantapään kautta 1930-luvun lamasta. Silloin Yhdysvalloista alkaneeseen talouden romahdukseen vastattiin protektionismilla tunnetuin ikävin seurauksin.

Silti juuri Yhdysvalloista kuuluu tällä hetkellä huolestuttavia uutisia. Saadakseen Kiinan muuttamaan maailmantaloudelle ongelmallista talouspolitiikkaansa, presidentti Obama on ajamassa valituille kiinalaisille tuotteille korkeita rangaistustulleja.

Toteutuessaan nämä tullit voisivat saada aikaan globaalin kauppasodan; asian jota kaikkein viimeisimmin kaivattaisiin tässä tilanteessa. Siksi on tärkeää, että me täällä Suomessa ja EUssa otamme protektionismin torjunnan vakavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa toimia kahdella raiteella.

Ensiksikin meidän tulee saada jo pitemmän aikaa jumissa olleet maailmankaupan vapauttamisneuvottelut etenemään. Maailmantalouden nykyisen epätasapainon korjaamisessa vain nykyistä avoimempi ja säännöiltään selkeämpi maailmankauppa voi tuoda pysyviä ja toivottuja tuloksia.

Toiseksi maailman taloudessa tapahtuneet muutokset tulee saada pikaisesti ajettua sisään myös institutionaalisella tasolla. Vasta siinä vaiheessa kun tällä hetkellä nopeasti talousvaltaa saavuttavat ns. BRIC maat (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) saadaan ymmärtämään tämän vallan mukana tuleva vastuu ja noudattamaan maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjä, voidaan nykyisestä talouskriisistä siirtyä lopullisesti eteenpäin.

Tehtävää siis myös kansainvälisen kauppapolitiikan alalla riittää. Toisaalta jos meillä vaihtoehtona on uusi 1930-luvun kierre ja siitä alkanut vaarallinen poliittinen kehitys, vapaakaupan lipun liehuttamiselle ei meille liene vaihtoehtoja. Vaakalaudalla tässä pelissä ovat lopulta meidän yritysten kilpailukyky ja työpaikat. Niiden puolesta kannattaa myös kauppapolitiikan sektorilla tehdä kaikki voitava.