MYLLYSILLAN TUOLLA PUOLEN

Kateellisena katselin kuvia Tepsin kultajuhlista. Nuo kuohujuomathan kuuluivat tänne Jyväskylään, eikä Aurajoen maisemiin. Siellähän ovat sillatkin vinossa. No, toisaalta uuden aikakauden “Midas” kyllä kultansa ansaitsikin. Oli Turun taikuri sen verran ylivertainen johtaja tänä vuonna. Siinä missä hän loi joukkoihinsa itseluottamuksen euforisen tilan, jossa jokainen oli samanarvoinen, hukattiin sama taito mystisesti täällä Jyväskylässä.

Kun Jypin pelaajien kauloihin pujotettiin pronssiset mitalit, oli niissä katkerahko sivumaku. “Parempaankin tulokseen olisivat rahkeet riittäneet”, joku vierelläni oleva pelaaja tokaisi lakonisesti. Sama fiilis oli myös minulla, vaikka täytyy myöntää, että pronssi on aina voitettu mitali. Mutta ei voi mitään: kyllä se kulta kiiltää aina pirun paljon kauniimmin.

Mikä sitten onnistui tänä vuonna paremmin Turussa kuin Jyväskylässä? Vastaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan luottamus omiin joukkoihin. Ei ollut enää johtajaa, joka olisi pumpannut jokaisen pelaajan täyteen itseluottamusta taistelun kiihkeimmillä hetkillä, luottaen vahvaan ja leveään materiaaliin. Meillä oli vain pelaajia, jotka olivat joko “luottamusrenkaan” sisäpuolella tai sen ulkopuolella. Valitettavasti se näkyi tärkeimmällä mahdollisella hetkellä. Pelaajat oli joko peluutettu puhki tai he olivat hukanneet tuntumansa. Tuntui pahalta katsoa puhkipeluutettuja runkomiehiä, varsinkin, kun samaan aikaan vierellä oli rivissä sotureita, jotka kylmettyneinä ja katse sumentuneina harhailivat kaikkialla muualla kuin pelin ytimessä.

Luottamuksen puuttuminen on suuri asia jääkiekossa niin kuin muillakin elämän osa-alueilla. Joskus jopa sotia on aloitettu sen tähden. Toisaalta luottamukseen rakentuu myös kaikki menestyminenkin. Helkutti, sen tähdenhän me voitimme viime kaudella mestaruuden! Luottamus on nyt vain rakennettava uudelleen, muuten juhlat on täällä juhlittu ja poika pysyy jatkossakin jossain Myllysillan tuolla puolen. Laajasta ja hyvästä pelaajamateriaalista se ei tule ainakaan jäämään kiinni.

Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisessa 6.5.2010.