LIIKUNTAHARRASTUKSEN TUKI EHKÄISEE SYRJÄYTYMISTÄ

(Julkaistu Helsingin Sanomissa 9.2.2013)

Helsingin Sanomat puuttui urheilusivuillaan (HS 6. 2.) asiaan, joka on ollut jo pitkään tuttu Suomen liikunta- ja urheilukentällä.

Lasten harrastusten hinnat ovat osoittautuneet yhä useammalle vanhemmalle liian suuriksi.Taloudellisista syistä johtuva lasten liikkumattomuus tulee meille kalliiksi. Vailla harrastuksia olevien lasten ja nuorten syrjäytymisvaara on harrastavia ikäkumppaneita suurempi. Heidän tuleva liikuntaharrastuksensa on vähäisempää ja sen vuoksi myös heidän terveytensä on huonompi.

Paljon hyvää työtä lasten harrastamisen tasa-arvoisuuden puolesta on toki jo tehty. Jyväskylässä kaupungin ja paikallisten seurojen yhteistyöhön perustuva Liikuntalaturi on tarjonnut maksuttomia liikunnanharrastusmahdollisuuksia 13–19-vuotiaille nuorille. Helsingissä liikuntaviraston ja yhdistysten ja urheiluseurojen järjestämät EasySport-liikuntaryhmät tarjoavat maksuttomasti liikunnan elämyksiä alakoululaisille lapsille. Lisäksi monet seurat ja lajiliitot ovat kehittäneet erilaisia stipendijärjestelmiä nuorten urheilijoiden harjoittelun tukemiseksi.

Valtion liikuntaneuvosto ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas) eivät ole olleet neuvottomia. Ongelmaan puuttumiseksi rahoitusta on siirretty systemaattisesti urheilujärjestöiltä ruohonjuuritason seuratoimintaan juuri lasten harrastuskustannusten alentamiseksi.

Nykyiset keinot eivät vielä riitä. Tarvitsemme lisätutkimusta siitä, miksi lapset eivät liiku. Valtion liikuntaneuvostolta on tulossa tutkimukset sekä lasten ja nuorten drop out -ilmiöstä sekä sosioekonomisten tekijöiden vaikutuksista liikuntaharrastuksiin. Kohta tiedämme postinumeron perusteella, missä lapset harrastavat ja missä he liikkumattomina syrjäytyvät.

Yhteistyötä liikunta-alalla tulisi lisätä, jotta saisimme kattavan kuvan jo käynnissä olevien harrastuskustannus-hankkeiden tuloksista. Toimintaan saataisiin lisää tehokkuutta, kun seuroilla, kunnilla ja lajiliitoilla olisi vertailevaa tietoa ja hyväksi koettuja malleja. Lisäksi tarvitsemme rohkeita valtakunnallisia avauksia.

Voitaisiinko Suomessa kokeilla vähävaraisille perheille räätälöityä lasten harrastusseteliä?

Nykyistä viisaammin liikuntaan jaettu raha auttaa lapsiamme ja koko yhteiskuntaamme voimaan paremmin tulevaisuudessa.