LEIJONIEN PÄIVÄ

Tänään vietetään kansallista veteraanipäivää tutuin menoin. Veteraanitilaisuuksia järjestetään ympäri Suomen ja useassa paikassa kuullaan monia hyviä puheita veteraanipolitiikan tilasta.

Toisaalta hyvien puheiden pitämistäkin tärkeämpää on tänään kuunnella itse juhlinnan kohteita. Oman elämänsä asiantuntijoina, heillä jos keillä, on paras kokemus tehtyjen toimien riittävyydestä.

Tällä hetkellä keskuudessamme on vielä 39 000 veteraania. Keski-ikä on n. 89 vuotta.  Heistä 5 300 on sotainvalideja.

Tutkimusten mukaan pärjääminen kotona mahdollisimman pitkään, kuntoutukseen pääsy ja etuisuuksien riittävyys ovat asioita, joihin veteraanit odottavat kestäviä ratkaisuja. Veteraaniasioihin liittyvä byrokratia ja kuntien väliset erot tarjottavien palveluiden laadussa ovat puolestaan asioita, joita veteraanit vähiten kaipaavat.

Hallituksen veteraanipoliittisessa ohjelmassa löytyy monia hyviä askeleita oikeaan suuntaan. Paljon puhuttuun kuntoutusmäärärahojen riittävyyteen kiinnitetään jatkossa entistä enemmän huomiota, kuntoutukseen pääsemistä joustavoitetaan sekä kunnallisten erojen kaventamiseen haetaan yhteisiä ratkaisuja. Lisäksi veteraanilisää tullaan kehittämään suuntaan, jolla veteraanien toimintakykyisyyttä ja kotona asumisen mahdollisuutta voitaisiin tukea nykyistä paremmin.

Konkreettisilla toimilla ja niiden taustalla olevilla poliittisilla päätöksillä on kuitenkin kiire. Lähivuosien aikana veteraanien määrä vähenee nopeasti. On arvioitu, että vuoden 2015 mennessä veteraaneja on jäljellä enää 23 000 henkeä. Vuoteen 2020 mennessä asioiden parantaminen on jo siis käytännössäkin liian myöhäistä.

Samalla kun rakennamme parhaillaan aiheellista vanhuuspalvelulakia, olisi hyvä, jos veteraanien asiat saataisiin kuntoon ennen sitä. Kyseessä on viime kädessä poliittisesta tahdosta, jota juhlapuheissa vakuutetaan löytyvän. Tänä päivänä, kun vietämme todellisten leijonien päivää, tuo poliittinen tahto tulisi saada muutettua konkreettiseksi toiminnaksi veteraanien hyväksi.