KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN

Syksyn aikana niin eduskunnassa kuin mediassakin politiikan käytöstapoihin liittyvät asiat ovat olleet tapetilla. Kansalaiset ovat päässeet nauttimaan jo tutuksi tulleista politiikkojen teatraalisista suuttumisista, myös allekirjoittaneen taholta, mutta mukaan on mahtunut myös uutta. Debattia on ollut vihapuheista ja sopivista poliittisista lyhenteistä.

Julkisen sanan kautta käydyssä politiikan kauneuskilpailussa ei voittajia ole ollut. Ennemminkin sen seurauksena on saatu keräillä kentältä pois koko joukko aloittelevia politiikkoja, joille on käynyt kylmästi oman näppäryytensä takia.

Toinen prosessissa kärsinyt osapuoli ovat olleet kansalaiset ja heidän muutenkin ohut luottamuksensa päättäjiin ja kansanedustuslaitokseen. Tilanteessa, jossa kansalaisten työpaikat ja hyvinvointi ovat tulleet haastetuksi mahdollisen taloustaantuman toimesta, ei poliitikkojen nahistelu tällaisista asioista ainakaan ole luottamusta kasvattanut.

Keskustelemalla siitä, miten asioista on luvallista keskustella, ei luo edellytyksiä uusiin työpaikkoihin tai maamme talouden turvaamiseen. Yhtä huonosti hyvinvointiamme parantaa se, että uutena kansanedustajana menee esimerkiksi haukkumaan toimittajat epäkelvoiksi ihmisiksi. Tällainen turha vastakkainasettelu ei auta suomalaista päätöksentekoa pätkän vertaa.

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) totesi hiljattain kantavansa huolta politiikan arvojen koventumisesta. Hänen mielestään kevään eduskuntavaalien jälkeen meillä eletään politiikan ehdottomuuden aikaa. Olen tästä asiasta täysin samaa mieltä.

Perussuomalaisten voimistumisen jälkeen Suomessa on omaksuttu politiikan tekemisen malli, jossa vain omiin näkökulmiin hirttäydytään kiinni. Puolueet ja kansanedustajat ovat vaalien opit oppineena kilpailleet vain siitä, että kuka “kääntää vähiten takkia”.

Missä välissä tässä nyt sitten sitä rakentavaa yhteistyötä tehdään?

Meidän parlamentaarisen järjestelmämme toimivuuden tae kuitenkin on se, että eri puolueet ja päättäjät voivat tehdä yhteistyötä ja kompromisseja. Yksikään puolue tai poliitikko, riippumatta siitä kuinka suosittu kulloinkin on, ei voi saada kaikkia asioita sellaisenaan läpi. Siksi asioiden edistämiseksi kompromisseja sekä puoluerajat ylittävää yhteistyötä on tehtävä.

Ylipäätään koko meidän poliittinen kulttuurimme kaipaisi lisää rentoutta ja huumoria. Poliittisten päättäjien olisi välillä paikallaan nauraa myös itselleen. Kun tiedät miltä pohjalta olet asioita tekemässä, on niiden takana seisominen helpompaa. Samoin homma etenee niin politiikan tekemisessä tai vaikkapa meitä jyväskyläläisiä tällä hetkellä puhuttavassa jääkiekossa. Nobody’s perfect, mutta hei, ei meidän tarvitse ollakaan.