JÄRJETTÖMÄT TEOT MEITÄ HAASTAMASSA

Joskus tietyt teot menevät täysin yli ymmärryksen. Yhteistä niille on viattomien sivullisten asettaminen vaaraan tai tahallinen loukkaaminen.

Meillä Jyväskylässä tuorein tällainen teko havaittiin aiemmin tällä viikolla Viitaniemen uimarannalla. Kävi ilmi, että erityisesti lapsiperheiden suosiossa olevalta rannalta löytyi veden alta kymmenkunta ruuviansaa.  Onni onnettomuudessa, että tehty tihutyö havaittiin riittävän ajoissa.

Tätä kirjoittaessani teon tekijästä tai tarkemmista motiiveista ei ole mitään tarkempaa tiedossa. Asiaa selvittäville viranomaisille tuleekin nyt antaa täysi työrauha.  Helpottavin tieto luonnollisesti olisi se, että kyse on ollut tahattomasta vahingosta.

Toisaalta, paljastuupa Viitaniemen tapauksen takaa mitä tahansa, se ei poista sitä tosiasiaa, että yksittäiset järjettömät teot haastavat nykyään meitä kaikkia. Nämä pakottavat meidät miettimään syiden lisäksi myös turvallisen yhteiskunnan arvoja ja ennen kaikkea tämän turvallisuuden haurautta.

Se, että voimme kulkea rauhassa kadulla tai antaa lastemme nauttia uimisesta yleisillä rannoilla, ei ole itsestäänselvyys, vaan yhteiskunnassa vallitsevan luottamuksen tulosta. Sitä rakennetaan joka päivä uudestaan, mutta sen luomista auttaa se, että yhteiskunta ja elämä koetaan oikeudenmukaiseksi ja reiluksi. 

Kesän 2011 tapahtumat Norjassa sekä meillä koetut Jokelan, Kauhajoen ja Hyvinkään tapahtumat kertovat karmeudellaan siitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua, jos luottamus yhteiskuntaan, muihin ja itseen yhden henkilön osalta loppuu.

Järjettömien tekojen suurin haaste yhteiskunnille on kuitenkin se, että niiden estämiseksi ei ole olemassa yhtä ihmelääkettä.  Rahan ja henkilöresurssien lisäämisellä sosiaalipalveluihin tai vaikkapa syrjäytymisen estämiseen saadaan varmasti paljon aikaan, mutta järjettömyyksien tekemistä se ei yksinään estä. Myöskään kiellot, kansalaisten valvonnan lisääminen tai edes yhteiskunnan saamattomuuden moralisointi eivät auta.

Pysyvämmin eteenpäin, reilumman yhteiskunnan luomisessa, päästäänkin vain itse tehtyjen esimerkkien voimalla. Yksipuolisen muilta vaatimisen on loputtava, jos ei ole itse valmis laittamaan “kroppaansa” likoon yhteisönsä puolesta joka päivä. Helppoa tämän lähtökohdan muistaminen meille jokaiselle ei kaikessa kiireessä aina ole, mutta avoimen yhteiskunnan ylläpito tekee siitä meille välttämättömyyden.