HARRASTAMISEN KUSTANNUSTEN HILLINTÄ ON YHTEINEN TEHTÄVÄ

Lasten ja nuorten harrastamisen kustannusista on keskusteltu viime aikoina paljon valtion liikuntaneuvostossa. Keskustelua ovat ruokkineet karut faktat. Lasten liikuntaharrastusten kustannukset ovat kolminkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yli kolmannes vanhemmista ja perheistä ilmoittavat, että eivät voi taloudellisista syistä antaa jälkikasvunsa enää harrastaa tiettyjä lajeja.

Suomi on jälleen valitettavasti palaamassa maaksi, jossa vanhempien lompakon paksuus määrittelee sen, mitä lajeja lapset voivat harrastaa. Jääkiekko on yksi näistä lajeista. Syitä ja syyllisiä etsimällä emme kuitenkaan tätä tilannetta paranna. Ongelmien listaamisen sijasta tarvitsemme niihin ratkaisuja.

Avainpaikalla olemme me kaikki: päättäjät, seurat ja lasten vanhemmat. Meidän kyky tehdä yhteistyötä ratkaisee sen, säilyykö jääkiekko avoimena harrastuksena kaikille lapsille ja nuorille. Nykyinen hallitus ansaitsee tunnustuksen siitä, että se on siirtänyt miljoonia euroja tukirahaa liikuntajärjestöjen hallinnosta liikunnan ruohonjuuritason toimintaa tukevaksi, mutta ikävä kyllä se ei yksin riitä.

Valtion avustusten kohdentamiseen oikeaan osoitteeseen, eli seurojen tukemiseen, kaivataan vielä kuntapäättäjien tuki. Tänä vuonna tuo liikuntaseuroille annettu tuki pitäisi olla noin 12 euroa per asukas, mutta usein tämä avustus jää noin neljäsosaan tästä. Avustuksen suuntaaminen suoraan liikuntatoimelle tai seuroille parantaisi tilannetta huomattavasti ja madaltaisi alati nousevia lisenssimaksuja.

Myös jokainen seura ja vanhempi voi tehdä paljon harrastuskulujen hillitsemisessä. Esimerkiksi jääkiekossa varusteiden yhteishankinnat ja erilaiset varustepörsseistä hankitut suojat laskevat kustannuksia. Usein pari vuotta käytetyt luistimet voivat monesti olla junnuille jopa parempi vaihtoehto kuin täysin uudet. Myös esimerkiksi pelimatkoista voitaisiin järkevämmällä suunnittelulla ja yhteistyöllä tehdä vanhemmille halvempia. Nuoremmissa ikäluokissa kovia pelejä esim 1-2 kentän pojille saadaan pelaamalla vanhempia ikäluokkia vastaan. 3-4 kentän pojat voisivat loistaa taas vuotta nuorempia vastaan.

Vastaavasti vanhemmissa ikäryhmissä pelit ja turnaukset on sovittavissa paikoille joihin pääseminen ei aina vaadi yöpymisiä tai pitkää matkustamista. Keinoja suomalaisen liikunnan ja urheilun suurimman uhkan voittamiseksi siis on olemassa. Pidetään yhdessä liikunta ja urheilu avoimena kaikille lapsille harrastaa ja oppia.