EU:N ON LÖYDETTÄVÄ UUSIA TAVOITTEITA

Eurooppa-päivänä, tasan kaksi vuotta sitten, julkaisimme yhdessä kollegani Sanni Grahn-Laasosen kanssa yhteisen pamfletin. Tässä pamfletissa halusimme tarkastella EU:ta ja Eurooppaa uudenlaisesta näkökulmasta.

Vikoihin keskittymisen sijasta halusimme tuoda esille omia näkemyksiä Euroopan meille tarjoamista mahdollisuuksista. Katsoimme Euroopan muuttumiselle Suomelle sopivammaksi toteutuvan 13 vaatimuksen kautta.

Huomasimme jo silloin, että Suomen tuli tavoitella unionia, joka noudattaisi paremmin omia sääntöjään, mutta joka myös keskittyisi vain sellaiseen sääntelyyn, jolla olisi aidosti lisäarvoa. Halusimme myös sellaista Eurooppaa, joka tekisi tekoja uuden kasvun synnyttämiseksi ja tarttuisi uuden teknologian, erityisesti digitaalisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Olennaisinta meidän mielestämme jo tuolloin oli se, että Euroopan ja EU:n täytyy löytää itselleen uusia tavoitteita, joita kohti ponnistella. Se katsottiin tehokkaimmaksi välineeksi pitää yhteinen Eurooopan projekti elossa.

Erityisesti EU:n globaalin roolin vahvistamisessa ja uusien menestystekijöiden luomisessa, näimme tähän parhaimmat mahdollisuudet. Esimerkiksi EU:n saavuttamasta johtoasemasta ilmastonmuutoksen torjunnassa katsoimme olevan hyötyä Euroopan ja Suomen vihreän talouden kehittämisessä. Kannustimme myös Suomea valitsemaan silloista paremmin omat EU-tason taistelunsa.

Tämän vuoden Eurooppa-päivään tultaessa melkeinpä kaikki edellä mainittu on edelleen enemmän kuin ajankohtaista.

Pitkästä talouskriisistä hitaasti toipuvan Euroopan isoin haaste on kestävän kasvun luominen. Tapahtumat EU:n lähialueilla arabikeväästä aina Ukrainan kriisiin ovat korostaneet yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeyttä.

Pidemmällä tähtäimellä tärkein haaste meillä on kuitenkin edelleen yhteisen eurooppalaisen vision puute. Sen seurauksia me voimme nähdä niin Britannian omalaatuisessa EU-politiikassa kuin Euroopan laajuisessa EU-kriittisyyden kasvussa.

Toisaalta oikotietä onneen ei tässäkään tapauksessa ole. Ainoa keino saada kansalaiset arvostamaan Eurooppaa on saada Eurooppa työskentelemään kansalaistensa hyväksi. Se puolestaan tarkoittaa työtä EU:sta johtuvien epäkohtien korjaamiseksi. Yritysten kasvua haittaavan byrokratian purkamisesta on hyvä aloittaa.

Tätä taustaa vasten olen hämmentynyt siitä, millä teemoilla erityisesti oppostion puolueet omia eurovaalikampanjoitaan käyvät. Niissä menneisyyteen tuijottelu on voittanut toimivimpien vaihtoehtojen etsinnän ja tulevaisuuden visioinnin.

Esimerkiksi ylivertaisiksi eurotalouden asiantuntijoiksi itsensä nostaneilla perussuomalaisilla ei kantti ole vieläkään riittänyt todellisten vaihtoehtojen etsimiseen nykyisen talous- ja rahaliiton kehittämisessä. Heille tärkeämpää on vatvoa jo tehtyjä eurokriisipäätöksiä.

Tämä siitäkin huolimatta, että viime päivien uutiset eurokriisirintamalta ovat olleet pelkästään positiivisia. Viimeksi Portugalin ilmoitus irtautumisesta hätälainaohjelmastaan on kansainvälisillä markkinoilla tulkittu jälleen yhdeksi osoitukseksi eurokriisipolitiikan onnistumisesta.

Kilpailijoiden keskittyminen taustapeilin tuijotteluun on jättänyt pelitilan auki kokoomuslaisille. Kertomalla selkeästi sen, millaisen Euroopan haluamme huomenna, erotumme eduksemme.

Perustelu tälle on yksinkertainen. Tiukan paikan tullen suomalaiset luottavat enemmän itsensä likoon laittaviin tekijöihin kuin kaiken vastustajiin. Näillä eväillä Suomi on tähänkin asti menestynyt ja tulee menestymään myös tulevaisuudessa.