DIABETEKSEN KUSTANNUKSET ON LAITETTAVISSA KURIIN

Diabeteksen yleistymisen on pelätty tulevan kalliiksi tulevaisuuden Suomelle. Huolessa on paljon totta.

Tällä hetkellä diabetesta sairastaa noin 300 000 suomalaista. Tämän lisäksi vielä toteamattomia diabeetikoita Suomesta löytyy noin 200 000. Yhteiskunnalle kaikki tämä maksaa tällä hetkellä puolitoista miljardia eu¬roa vuodessa ja diabeetikoille vielä tätäkin enemmän. Diabetes laskee sitä sairastavan elämänlaatua monin eri tavoin.

Tulevina vuosikymmeninä diabeetikoiden määrän odotetaan kaksinkertaistuvan. Kun 2030-luvulle tullessa lähes joka viides meistä on diabeetikko, tulevat kustannukset nousemaan entisestään.

Silti diabeteksen kustannukset olisivat laitettavissa kuriin, jos niin haluamme. Se edellyttäisi panostuksia sekä diabeteksen ennaltaehkäisyn että hoidon kehittämiseen.

Kalleinta diabeteksen hoidossa ovat pitkäaikaiskomplikaatiot (mm. munuaissai¬raudet, amputaatiot, silmäsairaudet, sydän- ja ai¬voinfarktit sekä kuntoutus) jotka nielevät n. 60— 70 % hoidon kustannuksista, noin miljardin vuo¬sittain. Tutkimusten mukaan suuri osa pitkäaikai¬sista komplikaatioista olisi estettävissä parem¬malla hoidolla.

Yksi olennainen nykyistä paremman diabeteshoidon edellytys olisi lääkkeiden parempi kohdentuminen ja hoidon tehon parempi seuranta. On arvioitu, että tällä voitaisiin saavuttaa lyhyelläkin tähtäimellä jopa useiden kymmenien miljoonien eurojen vuotuiset säästöt.

Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytetyt suolistohormonit hoitavat diabeetikon sokeritasapainoa. Lisäksi monissa tapauksissa suolistohormonit edesauttavat potilasta laihtu¬maan, joka puolestaan parantaa hoidon onnistu-mista. 

Niiden järkevää käyttöä on kuitenkin ra¬joitettu myöntämällä korvattavuus vain vaikeasti lihaville potilaille. Korvattavuuden ulkopuolelle jää merkittävä osa potilaista, jotka näistä lääk¬keistä hyötyisivät yhtä lailla. Painoindeksin asemesta tulisikin seurata potilaan verensokeriprofiilia, joka on yksilöllinen. Säännöllisen mittauksen avulla lääkitys voidaan kohdentaa oikein juuri niille potilaille, joiden hoitovaste kullekin lääkeyhdistelmälle on paras.

Esimerkiksi suolistohormonilääkitystä käyttävistä potilaista noin puolet on kokemansa hyödyn perusteella päätyneet maksamaan lääki¬tyksensä kokonaan itse. Tämä asettaa potilaat monessa suhteessa räikeästi eriarvoiseen asemaan. On kohtuutonta, että ihmisen taloudel¬linen tilanne määrittää mahdollisuudet hoitaa omaa sairauttaan. Siksi diabeteksen kustannusten torjunnassa ensimmäinen tehtävä olisi lääkkeiden korvattavuuskriteereiden päivittäminen tämän kansantaudin vakavuuden vaatimalle tasolle.

Kakkostyypin diabetesta voidaan tehokkaasti ehkäistä elintapoja korjaamalla. Terveellisellä ruokavaliolla ja erityisesti liikuntaa lisäämällä päästään pitkälle. Siihen tulisi valjastaa kaikki mahdollinen tuki, sillä ennaltaehkäisy on kaikissa tilanteissa halvempaa kuin puhjenneen taudin hoito.